keskiviikko, 2. syyskuu 2009

Päivän biisi

Kirjoittelin tammikuussa SuomiPopin Aamulypsyn tarjonneen naurunsekaisia kauhun hetkiä. Tämän jälkeenkin kyseinen radio-ohjelma on aiheuttanut repeilyä julkisillakin paikoilla, mutta minkäs sille voi että huonot jutut tehoavat.

Tänä aamuna oli jälleen musiikillisen kaksintaistelun vuoro, jota sitten kuuntelin bussissa matkalla töihin. Molemmat laulut olivat tuntemattomia, mutta jälkimmäinen aiheutti jälleen naureskelua -bussissa. Tai yritin käyttäytyä ihan fiksusti, mutta saattaa olla ettei onnistunut.

Kyseinen laulu jäi tietenkin myös soimaan päähän (toki mukavaa vaihtelua Pikkumetsän aapisesta löytyvälle "Ihmeellinen mopo"-laululle, joka on ollut tämän viikon biisi pääni sisällä). Tätä vaan ei liiemmin voinut töissä lauleskella... =)

Ja jälleen, vahinko tulee laittaa kiertämään. Tässä tämä on. =)

sunnuntai, 23. elokuu 2009

"Vielä kolme päivää..."

Viisi päivää töitä takana, kolme vielä edessä. Sitten tämän syksyn ensimmäinen sijaisuus päättyy. Ihan veikeää oli olla töissä (tuttu paikka, tuttuja naamoja ja niin edelleen), vaikka ei tuo kyseinen luokka minun paikkani ole. Tuli taas huomattua. Mutta mukavaa, että oli hetkeksi tekemistä ja kyllähän tuosta tietysti jotain nettoaakin...

Jatkoakin tarjottiin, tosin ei samaan paikkaan. Kahdeksi kuukaudeksi, jopa. Ainut mutta tilanteessa on järkyttävän vähäinen tuntimäärä; 50% työajasta eli viikkotunteja olisi vain 20. Eli käytännössä 4 tuntia päivässä. *huokaisu*

Vietin perjantaina ja tänään runsaasti aikaa laskemalla, kannattaako kyseistä tarjousta ottaa vastaan. Oikeasti on ihan tyhmää edes joutua laskemaan moisia asioita. Lopputulos (kaikkien laskelmien jälkeen, jotka toivottavasti pitävät paikkaansa) on, että saisin ehkä noin parikymmentä euroa enemmän kuin olemalla työttömänä (tästä on siis jo vähennetty verot ja työmatkat).

En tiedä. Haluaisin töitä, koska kotona oleminen ei ole minua varten. Olisi tekemistä. Mutta toisaalta työmäärä noin pienillä tunneilla. Jotenkin ajattelen, että jos en tuota ota, niin sitten hajoilen kotona kaksi kuukautta (ei kiitos). Ja jos sen otan, niin taatusti paremmilla tunneilla olisi sijaisuuksia tarjolla. Ei voi tietää. No, minulla on huomiseen asti aikaa miettiä. Ehkä siihen mennessä keksin, mitä sanon.

Ompahan kerrankin ollut viikonlopulle järkevää pohdittavaa -mikä tietenkään ei tarkoita, ettei sitä olisi taas tullut mietittyä kaikkea muutakin. :)

Menen tv:n ääreen halkeamaan. Kävimme tuossa aiemmin Sohwilla syömässä ja katsomassa hiukka kyseenalaisilla periaatteilla urheilua, ja nyt vatsa tuntuu halkeavan. Jälkiruoan ja viimeisen tuopin olisi voinut jättää väliinkin, mutta kyllä oli hyvää!

"Vielä kolme päivää. Sitten lähden mä taas -riemumielellä. Tiedän sen silloin ei yksi pieni tuoppi mulle riittäne..."

keskiviikko, 12. elokuu 2009

Ei otsikkoa

Yölliset Facebook-keskustelut kannattais jättää väliin. En taida olla ainut, joka käy hiukka kierroksilla, mutta se nyt ei ainakaan paranne tilannetta.

 

Ehkä muuten turhin kirjoitus ikinä tähän blogiin.

tiistai, 14. heinäkuu 2009

Lapaset kateissa?

Välillä asiat hieman karkaavat lapasesta. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Joskus ihan omatoimisesti, joskus puolivahingossa. Milloin mikäkin asia.

Viikonloppu oli taas hyvä esimerkki tästä; kotiuduin sunnuntai-aamuna puoli kahdeksalta -vaikka tarkoitus oli todellakin palautua keikan jälkeen kotiin.

Mikäpäs siinä. Sinkkuna en ole tilivelvollinen kenellekään, itsepähän lähdin ja niin edelleen. Eikä oikeastaan edes kaduta -vaikka hyvin monella tapaa tuo ei tyylikkäimmin hoidettu reissu ollutkaan. Kunhan ei tarvitse enää nähdä ja miksi tarvitsisi?

Lähinnä vain mietin, että onko oma moraali hävinnyt jonnekin? Olenko hukkaamassa lapaseni täysin? Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun huomaan tehneeni jotain, mitä en ihan heti olisi itseni uskonut tekevän...mutta siltikin. Ehkä tarvitsen sellaiset klipsit, joilla lapsena kiinnitettiin rukkaset hihoihin. Niillä saisi lapaset pysymään vähän paremmin, vaikka voisihan ne silti irroittaa...

Olkoon tämä pohdinta tässä. Tällä erää.

"Näin minä vihellän matkallani, näin minä vihellän matkallani. Jos sen on oltava niin, olkoon sitten niin..." -Scandinavian Music Group (kyseinen laulu soi päässä)

torstai, 9. heinäkuu 2009

Uni, osa 2

Näin viime yönä unta, jossa autoin Kotiteollisuuden Jouni Hynystä korjaamaan myrkynvihreää pappatunturia. Hyvin mielenkiintoista. Parasta oli tietysti se, että kyseinen kulkuneuvo saatiin jopa toimimaan... :)

Myöhemmin näin unta, jossa olin töissä ja välttelin ihmistä menneisyydestä (tän unen olisin ymmärtänyt Sataman Yön jälkeen, mutta ilmeisesti käyn vähän hitaalla...).

Että näin täällä.

Piti lähteä Kiljusen herrasväen kanssa tänään Saarijärvelle, mutta koska ilma on melko nihkeä, jätimme väliin. Nyt siis olisi hyvä syy siivota. Vielä kun motivaatio, koti-orja ja intiaani löytyisivät.

Keikkojakin olisi luvassa; lauantaina päästään pitkästä aikaa katsomaan Semmareita (jes!) ja tasan viikon kuluttua käynnistelläänkin jo SuomiPop-festareita... Tuskin maltan odottaa!