Nousin tuossa jokin aika sitten ylös unikuopasta. Makasin varmaan pari
tuntia sängyllä kynttilöitä polttaen ja musiikkia kuunnellen. Välillä
olin täysin valveilla, mutta sitten taas putosin unikuoppaan, josta
nouseminen oli tuskaa. Pari tuntia tuollaista ja olo on kaikkea muuta
kuin virkeä.
Alunperin ajattelin, etten aio tänäänkin nukkua päivällä - niinkuin
kaikkina muina päivinä tällä viikolla. Alkuperäissuunnitelman mukaan
ajattelin vain hetken aikaa makoilla sängyllä, olla nukkumatta ja ennen
kaikkea olla ajattelematta mitään. En kyllä liiemmin ajatellut, mutta
muuten sitten... Olisi sitä varmasti voinut jotain fiksumpaakin tehdä.
Päädyttiin puhumaan tänään töissä kahden työkaverin kanssa siitä, mitä tämän vuoden jälkeen. Mukavaa havaita, että ihmiset ovat oikeasti kannustavia.
Lisäksi sain kuulla jotain itsestäni, minkä päätin ottaa
kohteliaisuutena. Tiedän, että olen huono ottamaan kohteliaisuuksia
vastaan ja vaikka tämän päiväinen hienoisen hämmennyksen aiheuttikin,
tuntui se silti mukavalta.
Kuulostan jossain määrin kamalalta, mutta kohteliaisuudet oikealla
hetkellä -erityisesti jos ne kerrotaan vähemmän hyväntuulisena päivänä-
tuntuvat mukavilta. Vaikka se kuinka kamalalta kuulostaisikin. No,
tiedän ainakin itse, mitä tarkoitan.
Pääsin töistä kerrankin ajoissa, joten ajattelin käyttää tilaisuuden
hyväksi ja mennä hetkeksi soittamaan. Varsinkin, kun sain uusia
nuottejakin eilen. Soitto ei kyllä kulkenut yhtään. Sinäänsä hieman
ärsyttävää. Olen haaveillut noin kaksi viikkoa, että kun ehtisi
soittamaan. Ja sitten kun vihdoin ehtii, niin soitto ei kulje. Jospa
ensi viikolla uudelleen ja paremmalla menestyksellä...
Nyt suihkuun, ennen kuin Everwood alkaa. Kuulemma vielä ehdin...
torstai, 27. lokakuu 2005
Kommentit