Nousin tuossa jokin aika sitten ylös unikuopasta. Makasin varmaan pari tuntia sängyllä kynttilöitä polttaen ja musiikkia kuunnellen. Välillä olin täysin valveilla, mutta sitten taas putosin unikuoppaan, josta nouseminen oli tuskaa. Pari tuntia tuollaista ja olo on kaikkea muuta kuin virkeä.

Alunperin ajattelin, etten aio tänäänkin nukkua päivällä - niinkuin kaikkina muina päivinä tällä viikolla. Alkuperäissuunnitelman mukaan ajattelin vain hetken aikaa makoilla sängyllä, olla nukkumatta ja ennen kaikkea olla ajattelematta mitään. En kyllä liiemmin ajatellut, mutta muuten sitten... Olisi sitä varmasti voinut jotain fiksumpaakin tehdä.

Päädyttiin puhumaan tänään töissä kahden työkaverin kanssa siitä, mitä tämän vuoden jälkeen. Mukavaa havaita, että ihmiset ovat oikeasti kannustavia. Lisäksi sain kuulla jotain itsestäni, minkä päätin ottaa kohteliaisuutena. Tiedän, että olen huono ottamaan kohteliaisuuksia vastaan ja vaikka tämän päiväinen hienoisen hämmennyksen aiheuttikin, tuntui se silti mukavalta.

Kuulostan jossain määrin kamalalta, mutta kohteliaisuudet oikealla hetkellä -erityisesti jos ne kerrotaan vähemmän hyväntuulisena päivänä- tuntuvat mukavilta. Vaikka se kuinka kamalalta kuulostaisikin. No, tiedän ainakin itse, mitä tarkoitan.

Pääsin töistä kerrankin ajoissa, joten ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja mennä hetkeksi soittamaan. Varsinkin, kun sain uusia nuottejakin eilen. Soitto ei kyllä kulkenut yhtään. Sinäänsä hieman ärsyttävää. Olen haaveillut noin kaksi viikkoa, että kun ehtisi soittamaan. Ja sitten kun vihdoin ehtii, niin soitto ei kulje. Jospa ensi viikolla uudelleen ja paremmalla menestyksellä...

Nyt suihkuun, ennen kuin Everwood alkaa. Kuulemma vielä ehdin...