Tosi hyvä juttu. Kirjoitin jo kertaalleen, mutta tekniikan ihmelapsena hävitin koko tekstin. Uusi yritys...
Valtaosan ajasta olen täysin tyytyväinen siihen, että olen
naissukupuolen edustaja. Korkeintaan muutamana tiettynä päivänä kuussa
hieman ärsyttää, mutta nykyisin tämäkin harvemmin. Paitsi nyt. Kipu ja
huono olo, fyysisesti ja henkisesti, ovat inhottava yhdistelmä.
Viimeksi olen kuukautisten aikana voinut yhtä huonosti ennen
pillereiden aloittamista. Aikaa on siis jonkin verran ehtinyt kulua ja
olotila ei ehkä ole enää niin tuoreessa muistissa. Ehkä siksi tämä
tuntuu niin pahalta. Mitenkään päin ei ole hyvä olla. Väsyttää, mutta
hieman mietityttää, mitä nukkumisesta tulee...
Ja jotta fyysisessä huonossa olossa ei olisi riittävästi, hormonit
tuntuvat vaikuttavat mielialaan liikaakin. Valtavan moni asia
ärsyttää ja pienetkin asiat aiheuttavat sen, että saa purra hammasta
jottei itke. Ja myös tottakai asiat, jotka eivät oikeasti edes itketä.
Ärsyttävää...
Näin Paulusta tuossa aiemmin illalla. Näin jälkikäteen ajateltuna
hieman ihmetyttää ettei itku yllättänyt. Ei sillä, parempi näin. Oli
ihan mukava nähdä, vaikka "ens viikko" olikin jo viime viikolla.
Kuitenkin. Toivottavasti lisää näkemistä viikonloppuna.
Matkalla kauppaan törmäsimme lukuisiin ihmisiin ja juutuimme siis
pitämään jonkinasteista torikokousta keskelle katua. Ihan hauskaa.
Varsinkin Hanna, jolla oli hyvin paljon juttuja kerrottavana. Kyseinen
tyttö ei siis ollut Suihkis, vaikka nauru epäilyttävästi siltä
kuulostikin. Uskomatonta, kuinka joku ihminen voi eläytyä niin hienosti
selostukseensa. Tapasimme myös Miikan ja meidät jopa esiteltiin.
Mielenkiintoista.
Itseasiassa on tyhmää valittaa siitä, että hormonit aiheuttavat
mielialojen sekamelskan ja pahaa mieltä. Voi vaan kuvitella, mitä se on
hedelmöityshoitojen kanssa, jossa hormooni-pistoksia tulee useampia.
Että kun tämä tuntuu tuskalta, niin miten pahalta se sitten tuntuu...
Valitan silti. Olo ei ole hyvä. Kumpa huominen päivä olisi sujuvampi.
Huomenna en aio mennä pyörällä töihin. Tänään menin ja ratkaisu ei
ollut toimiva. Perille päästyäni tuntui, että joku istuu rintakehän
päällä ja painaa keuhkot kasaan. Menin pitämään koetta ja mietin kumpi
olisi todennäköisempää, pyörtyminen vai oksentaminen. Kumpaakaan ei
onneksi tapahtunut, mutta silti meni aikaa, ennen kuin olo helpottui
edes aamulliselle tasolle. Ehkä se johtui vain jo valmiiksi heikosta
olosta ja kylmästä ulkoilmasta. En tiedä, mutta näin tämän päätin
ajatella.
Ostin tänään Jonnan "Kasvot vedessä"-levyn.
Paljoa en vielä ole ehtinyt kuunnella, mutta kovasti tykkään jo nyt.
Taidankin ottaa särkylääkkeen, laittaa ko.levyn soimaan ja kömpiä
sänkyyn. Toivottavasti Nukku-Matti tavoittaa minut pian...
keskiviikko, 23. marraskuu 2005
Kommentit