Tosi hyvä juttu. Kirjoitin jo kertaalleen, mutta tekniikan ihmelapsena hävitin koko tekstin. Uusi yritys...

Valtaosan ajasta olen täysin tyytyväinen siihen, että olen naissukupuolen edustaja. Korkeintaan muutamana tiettynä päivänä kuussa hieman ärsyttää, mutta nykyisin tämäkin harvemmin. Paitsi nyt. Kipu ja huono olo, fyysisesti ja henkisesti, ovat inhottava yhdistelmä.

Viimeksi olen kuukautisten aikana voinut yhtä huonosti ennen pillereiden aloittamista. Aikaa on siis jonkin verran ehtinyt kulua ja olotila ei ehkä ole enää niin tuoreessa muistissa. Ehkä siksi tämä tuntuu niin pahalta. Mitenkään päin ei ole hyvä olla. Väsyttää, mutta hieman mietityttää, mitä nukkumisesta tulee...

Ja jotta fyysisessä huonossa olossa ei olisi riittävästi, hormonit tuntuvat vaikuttavat mielialaan liikaakin.  Valtavan moni asia ärsyttää ja pienetkin asiat aiheuttavat sen, että saa purra hammasta jottei itke. Ja myös tottakai asiat, jotka eivät oikeasti edes itketä. Ärsyttävää...

Näin Paulusta tuossa aiemmin illalla. Näin jälkikäteen ajateltuna hieman ihmetyttää ettei itku yllättänyt. Ei sillä, parempi näin. Oli ihan mukava nähdä, vaikka "ens viikko" olikin jo viime viikolla. Kuitenkin. Toivottavasti lisää näkemistä viikonloppuna.
Matkalla kauppaan törmäsimme lukuisiin ihmisiin ja juutuimme siis pitämään jonkinasteista torikokousta keskelle katua. Ihan hauskaa. Varsinkin Hanna, jolla oli hyvin paljon juttuja kerrottavana. Kyseinen tyttö ei siis ollut Suihkis, vaikka nauru epäilyttävästi siltä kuulostikin. Uskomatonta, kuinka joku ihminen voi eläytyä niin hienosti selostukseensa. Tapasimme myös Miikan ja meidät jopa esiteltiin. Mielenkiintoista.

Itseasiassa on tyhmää valittaa siitä, että hormonit aiheuttavat mielialojen sekamelskan ja pahaa mieltä. Voi vaan kuvitella, mitä se on hedelmöityshoitojen kanssa, jossa hormooni-pistoksia tulee useampia. Että kun tämä tuntuu tuskalta, niin miten pahalta se sitten tuntuu... Valitan silti. Olo ei ole hyvä. Kumpa huominen päivä olisi sujuvampi.

Huomenna en aio mennä pyörällä töihin. Tänään menin ja ratkaisu ei ollut toimiva. Perille päästyäni tuntui, että joku istuu rintakehän päällä ja painaa keuhkot kasaan. Menin pitämään koetta ja mietin kumpi olisi todennäköisempää, pyörtyminen vai oksentaminen. Kumpaakaan ei onneksi tapahtunut, mutta silti meni aikaa, ennen kuin olo helpottui edes aamulliselle tasolle. Ehkä se johtui vain jo valmiiksi heikosta olosta ja kylmästä ulkoilmasta.  En tiedä, mutta näin tämän päätin ajatella.

Ostin tänään Jonnan "Kasvot vedessä"-levyn. Paljoa en vielä ole ehtinyt kuunnella, mutta kovasti tykkään jo nyt. Taidankin ottaa särkylääkkeen, laittaa ko.levyn soimaan ja kömpiä sänkyyn. Toivottavasti Nukku-Matti tavoittaa minut pian...