Näin, pitkästä aikaa. Oikeasti oli kyllä tarkoitus kirjoittaa jotain jo aiemmin, mutten muistanut/jaksanut/ehtinyt/ei ois ollut mitään sanottavaa. Nyt ois sanottavaa, mutta sanat ovat hiukkasen hukassa ja välillä pitää yskiäkin.

Kyllä, hieman kipeä siis olen. Juuri siinä määrin, että mukavinta olisi vain maata peiton alla ja katsella leffoja. Luultavasti minut löytää kuitenkin huomenna töistä, koska olen kiltti ihminen. Ainakin jossain määrin...

Viikonloppu oli pääasiallisesti hyvin kiva. Perjantaina olimme katsastamassa Yö:n keikan, mikä oli kerrassaan hieno kokemus. Soittivat uutta ja vanhempaa, mikä oli kiva. Muutama kyynel tuli myös tietyille biiseille vuodatettua sekä paita ("Oikee enkeli") hankittua. Kiitokset vain Jaanalle seurasta! Keikan jälkeen päädyin Nenäinniemeen jatkoille (parannettiin mm. peruskoulujärjestelmää) ja yöksi. Toivottavasti Yarpalle ei jäänyt pahoja traumoja unirytmin sekoittamisesta.

Lauantai vierähti pääasiallisesti Nenäinniemessä. Kärsin jonkinasteisesta väsymyksestä (tai niin ainakin väitän, jotten niin tyhmältä vaikuttaisi) ja repeilin mitä kuivemmille jutuille. MTV:tä katsomalla voi oppia paljon; esimerkiksi, ettei (kanarialinnun)keltainen ei ole suosikkivärini. Myös Shrek 2 osoittautui taas loistavaksi! Se aasi on mun idoli...

Lauantaina vietettiin aikaa porukalla myös jäätävän lautapelin seurassa. Siilien Kapina. Ehkä siinä pelissä oli enemmän hohtoa joskus pentuna. Hengissä kuitenkin selvittiin ja Jaanalle lupaan sen tuopin kiitokseksi vielä tarjota. On ollut tosi kiero tyyppi, joka niitä tehtäviä on keksinyt...

Pelin päätyttyä Paulus toi mut kotiin ja ehdittiin samalla vaihtaa muutama sana. Jos sitä joku päivä onnistuisi näkemään hieman paremmalla ajalla...

Itkin lauantai-iltana -tai paremminkin yönä- pääni kipeäksi erään asian kanssa. Asiasta voisi yrittää puhua, jos vain kykenisi. Mutta kun en kykene. Pelkään, että juttu menee niin kuin kyseisen ihmisen kanssa ennenkin; asiat kääntyvät ympäri ja jälleen kerran on turha selittää, mitä tarkoitin. Ei sen ihmisen kanssa voi puhua tuollaisista asioista. Matalapainetta se silti aiheuttaa...

Eetu kävi eilen kylässä. Suuri keskustelumme:
Sanna: -Ootko sä äitin rakas?
Eetu: -Ei.
Sanna: -No ootko sä Anitan rakas?
Eetu: -Ei.
Sanna: -No kenen rakas sä oot?
Eetu: -Hanna. (ja tähän voidaan kuvitella maailman suloisin hymy). =)

Hain tänään lisää lankaa ja puikkoja. Kutomisvauhti on kerrassaan loistava, mikä todellakin hieman ihmetyttää. Sinäänsä ihan mukavaa, vaikkakin hartiat ovat jo täysin jumissa. Hauskuudella on hintansa. Haluaako kukaan joululahjaksi tylsästi sukkia tai lapasia? =)

Tästä taisi tulla nimenomaan sitä yleistä höpinää. Ehkä jonain päivänä kirjoitan jotain fiksuakin...

Nyt keittämään teetä ja jatkomaan neulomista.