Näin, pitkästä aikaa. Oikeasti oli kyllä tarkoitus kirjoittaa jotain jo
aiemmin, mutten muistanut/jaksanut/ehtinyt/ei ois ollut mitään
sanottavaa. Nyt ois sanottavaa, mutta sanat ovat hiukkasen hukassa ja
välillä pitää yskiäkin.
Kyllä, hieman kipeä siis olen. Juuri siinä määrin, että mukavinta olisi
vain maata peiton alla ja katsella leffoja. Luultavasti minut löytää
kuitenkin huomenna töistä, koska olen kiltti ihminen. Ainakin jossain
määrin...
Viikonloppu oli pääasiallisesti hyvin kiva. Perjantaina olimme
katsastamassa Yö:n keikan, mikä oli kerrassaan hieno kokemus. Soittivat
uutta ja vanhempaa, mikä oli kiva. Muutama kyynel tuli myös tietyille
biiseille vuodatettua sekä paita ("Oikee enkeli") hankittua. Kiitokset
vain Jaanalle seurasta! Keikan jälkeen päädyin Nenäinniemeen jatkoille
(parannettiin mm. peruskoulujärjestelmää) ja yöksi. Toivottavasti
Yarpalle ei jäänyt pahoja traumoja unirytmin sekoittamisesta.
Lauantai vierähti pääasiallisesti Nenäinniemessä. Kärsin
jonkinasteisesta väsymyksestä (tai niin ainakin väitän, jotten niin
tyhmältä vaikuttaisi) ja repeilin mitä kuivemmille jutuille. MTV:tä
katsomalla voi oppia paljon; esimerkiksi, ettei
(kanarialinnun)keltainen ei ole suosikkivärini. Myös Shrek 2
osoittautui taas loistavaksi! Se aasi on mun idoli...
Lauantaina vietettiin aikaa porukalla myös jäätävän lautapelin
seurassa. Siilien Kapina. Ehkä siinä pelissä oli enemmän hohtoa joskus
pentuna. Hengissä kuitenkin selvittiin ja Jaanalle lupaan sen tuopin
kiitokseksi vielä tarjota. On ollut tosi kiero tyyppi, joka niitä
tehtäviä on keksinyt...
Pelin päätyttyä Paulus toi mut kotiin ja ehdittiin samalla vaihtaa
muutama sana. Jos sitä joku päivä onnistuisi näkemään hieman paremmalla
ajalla...
Itkin lauantai-iltana -tai paremminkin yönä- pääni kipeäksi erään asian
kanssa. Asiasta voisi yrittää puhua, jos vain kykenisi. Mutta kun en
kykene. Pelkään, että juttu menee niin kuin kyseisen ihmisen kanssa
ennenkin; asiat kääntyvät ympäri ja jälleen kerran on turha selittää,
mitä tarkoitin. Ei sen ihmisen kanssa voi puhua tuollaisista asioista.
Matalapainetta se silti aiheuttaa...
Eetu kävi eilen kylässä. Suuri keskustelumme:
Sanna: -Ootko sä äitin rakas?
Eetu: -Ei.
Sanna: -No ootko sä Anitan rakas?
Eetu: -Ei.
Sanna: -No kenen rakas sä oot?
Eetu: -Hanna. (ja tähän voidaan kuvitella maailman suloisin hymy). =)
Hain tänään lisää lankaa ja puikkoja. Kutomisvauhti on kerrassaan
loistava, mikä todellakin hieman ihmetyttää. Sinäänsä ihan mukavaa,
vaikkakin hartiat ovat jo täysin jumissa. Hauskuudella on hintansa.
Haluaako kukaan joululahjaksi tylsästi sukkia tai lapasia? =)
Tästä taisi tulla nimenomaan sitä yleistä höpinää. Ehkä jonain päivänä kirjoitan jotain fiksuakin...
Nyt keittämään teetä ja jatkomaan neulomista.
maanantai, 7. marraskuu 2005
Kommentit