Kirjoitin äsken kohtalaisen pitkän vuodatuksen perinteiseen paperi-versioon ja ajattelin tulla kirjoittamaan tänne hieman lyhemmän ja sensuroidumman version. Kaikki asiat kun eivät ole tänne tarkoitettuja. Ehkä parempi niin...

Niin. Vuoden vaihteen suunnitelmat kaatuivat. Eihän sen pitäisi olla edes mitenkään yllättävää, mutta...eipä tämä niin kovin mukavalta tunnu. Harmitus. Jaana ehdotti tuossa aiemmin, että jos yrittäisi sitten mennä edes syömään porukalla huomenna. Tai että näkisi sunnuntaina. Sopii. Haluaisin vain niin kovasti nähdä ihmisiä...

Tuntuu vaan aika kurjalta. Suhtaudun taas asioihin niin kovin aikuismaisesti ja kypsästi, mikä ei paranna oloa. Pitäisi varmaan pyytää anteeksi...

En vain ole kovin innostunut olemaan täällä huomisiltana. Tai sitten voin yhtä hyvin kömpiä tuonne sängyn pohjalle hyvin, hyvin aikaisin...

Hyvä on. Olen huonolla tuulella. Ehkä olisi parasta mennä hetkeksi nukkumaan...

Jotain hyvääkin; keskiviikon pulkkamäki-reissumme onnistui hyvin eikä kukaan tällä kertaa joutunut sairaalaan. Laskeminen oli erittäin mukavaa ja lumista puuhaa. Ja ihmisiähän tunnetusti on mukava nähdä - ainakin niitä mukavia.

Lisäksi sain eilen ostettua takin, jolla luulisi selviävän talven yli. Jälkikäteen hieman ihmettelen, kuinka joskus menneinä vuosina elin yhden talven vuorettomalla nahkatakilla. Luulisi jäätyvän... Mutta uusi takkini on Hieno, Lämmin ja Vihreä. Musta olisi ollut ehkä vielä hienompi (jos mahdollista), mutta niitä oli vain vihreänä. Joten se on paras.

Nyt jotain ruokaa ja ehkä unta...

"It's been a bad day, please don't take a picture. It's been bad day, please..."