Aamulla olisin ollut valmis tekemään miltein mitä vain, että olisin saanut jäädä nukkumaan. En olisi halunnut nousta, en syödä, en pukeutua, en kävellä töihin. Kuitenkin nuo kaikki tein ja töistä itseni löysin.

Toisen tunnin alussa avauduin reippain sanankääntein muutamalle oppilaalle. Olin siihen mennessä kuunnellut kymmenisen minuuttia pelkkää valitusta. Minunkin sietokyvyllä on rajani, myös töissä. Tällä kertaa rehellisen mielipiteeni julkituomisesta oli jopa hyötyä. Kyseiset oppilaat työskentelivät hyvin kiltisti ja yhteistyöhaluisesti loppuajan.

Töissä muutenkin tuntui kaikki menevän ihan poskelleen. Erinäinen määrä poikkeuksia, suunnitelmien pika-muutoksia, vatsatauti-epidemiaa ja ties mitä. Kiireinen päivä, mutta ehdin kuitenkin avautua työkaverilleni toisesta työkaverista, jonka kanssa joudun vielä joku kerta törmäyskurssille. Kaikkien ihmisten kanssa ei voi eikä pidäkään varmaan tulla toimeen. Suurin osa työkavereistani on ihania tai mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joita tulen vielä kovasti kaipaamaan. Mutta pitäähän sitä yksi poikkeus olla... On se hyvä tietää, että edes joku on minunkin puolellani ja kanssani samaa mieltä.

Kävin illalla mummin luona keskustelemassa hänen syntymäpäivä juhlistaan. Ensi kuussa 80 vuotta tulee täyteen, mikä on hienoa. Se, mikä ei ole hienoa, on niiden juhlien järjestäminen. Tai niin... Kyseinen ihminen on vain niin itsepäinen kuin olla voi. Yritä siinä sitten kertoa jostain paljon toimivammasta vaihtoehdosta kuin mitä hän itse on ajatellut. Tai uskalla edes ehdottaa jotain, mikä saattaisi tehdä asioista helpompaa pienemmällä vaivalla. Ei, ei, ei. Istuin jossain vaiheessa vierailua kutsukorttien kanssa lattialla, kädet korvilla ja mietin, että mikähän asia kaatuu pahiten ja kenen niskaan. Näin tämä ei voi toimia.

Mummi on juhlansa ansainnut, sitä en missään tapauksessa kiellä. En vain jaksa ymmärtää, miksi tästä on pakko muodostua näin vaikeaa. Päätin tosin, että ainut asia, mistä näiden juhlien vuoksi stressaan on se, mistä löydän puvun juhliin.

Kirjoitin puoli iltaa niitä kutsukortteja. Olen varmasti laittanut johonkin vääriä päivämääriä tai kellonaikoja, vaikka kuinka yritin tarkastaa. Huomenna osa postiin ja loput jäävät jonkun toisen kirjoitettavaksi.

Koko päivän ollut kylmä ja väsynyt olo. Tuntunut lähinnä siltä, ettei olisi pitänyt nousta aamulla sängystä. Olisin vain halunnut kömpiä peiton alle itkemään. Olen pahalla päällä.

Ehkä olisi parasta lähteä nukkumaan. Loppuviikosta tulossa hyvin, hyvin kylmä.

"Ei, eihän kaikki näin voisi mennäkään, kun lintuni ei täällä lennäkään. Joo, häkkiään se tahtoisi murtamaan, se liikkuu mutta on niin turta vaan. Joo, paratiisilintuja häkeissään mä kyyneleitä näänkö silmissään?"