Aamulla olisin ollut valmis tekemään miltein mitä vain, että olisin
saanut jäädä nukkumaan. En olisi halunnut nousta, en syödä, en
pukeutua, en kävellä töihin. Kuitenkin nuo kaikki tein ja töistä itseni
löysin.
Toisen tunnin alussa avauduin reippain sanankääntein muutamalle
oppilaalle. Olin siihen mennessä kuunnellut kymmenisen minuuttia
pelkkää valitusta. Minunkin sietokyvyllä on rajani, myös töissä. Tällä
kertaa rehellisen mielipiteeni julkituomisesta oli jopa hyötyä.
Kyseiset oppilaat työskentelivät hyvin kiltisti ja yhteistyöhaluisesti
loppuajan.
Töissä muutenkin tuntui kaikki menevän ihan poskelleen. Erinäinen määrä
poikkeuksia, suunnitelmien pika-muutoksia, vatsatauti-epidemiaa ja ties
mitä. Kiireinen päivä, mutta ehdin kuitenkin avautua työkaverilleni
toisesta työkaverista, jonka kanssa joudun vielä joku kerta
törmäyskurssille. Kaikkien ihmisten kanssa ei voi eikä pidäkään varmaan
tulla toimeen. Suurin osa työkavereistani on ihania tai mukavia
ihmisiä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joita tulen vielä kovasti
kaipaamaan. Mutta pitäähän sitä yksi poikkeus olla... On se hyvä
tietää, että edes joku on minunkin puolellani ja kanssani samaa mieltä.
Kävin illalla mummin luona keskustelemassa hänen syntymäpäivä
juhlistaan. Ensi kuussa 80 vuotta tulee täyteen, mikä on hienoa. Se,
mikä ei ole hienoa, on niiden juhlien järjestäminen. Tai niin...
Kyseinen ihminen on vain niin itsepäinen kuin olla voi. Yritä siinä
sitten kertoa jostain paljon toimivammasta vaihtoehdosta kuin mitä hän
itse on ajatellut. Tai uskalla edes ehdottaa jotain, mikä saattaisi
tehdä asioista helpompaa pienemmällä vaivalla. Ei, ei, ei. Istuin
jossain vaiheessa vierailua kutsukorttien kanssa lattialla, kädet
korvilla ja mietin, että mikähän asia kaatuu pahiten ja kenen niskaan.
Näin tämä ei voi toimia.
Mummi on juhlansa ansainnut, sitä en missään tapauksessa kiellä. En
vain jaksa ymmärtää, miksi tästä on pakko muodostua näin vaikeaa.
Päätin tosin, että ainut asia, mistä näiden juhlien vuoksi stressaan on
se, mistä löydän puvun juhliin.
Kirjoitin puoli iltaa niitä kutsukortteja. Olen varmasti laittanut
johonkin vääriä päivämääriä tai kellonaikoja, vaikka kuinka yritin
tarkastaa. Huomenna osa postiin ja loput jäävät jonkun toisen
kirjoitettavaksi.
Koko päivän ollut kylmä ja väsynyt olo. Tuntunut lähinnä siltä, ettei
olisi pitänyt nousta aamulla sängystä. Olisin vain halunnut kömpiä
peiton alle itkemään. Olen pahalla päällä.
Ehkä olisi parasta lähteä nukkumaan. Loppuviikosta tulossa hyvin, hyvin kylmä.
"Ei, eihän kaikki näin voisi
mennäkään, kun lintuni ei täällä lennäkään. Joo, häkkiään se tahtoisi
murtamaan, se liikkuu mutta on niin turta vaan. Joo, paratiisilintuja
häkeissään mä kyyneleitä näänkö silmissään?"
tiistai, 17. tammikuu 2006
Kommentit