Joululoma oli ja meni. Aamulla herätessäni olisin ollut valmis tekemään melkein mitä tahansa, jotta olisin saanut vain jäädä nukkumaan. Uuden vuoden yönä nukuin katkonaisesti ja viime yönä en taas vain osannut nukkua. Katsoin vähän väliä kelloa ja laskin, montako tuntia on kellon soittoon. Ärsyttävää.

Olin sitten vuoden vaihteen Nenäinniemessä. Oli kivaa. Paljon mukavia ihmisiä, ruokaa ja juomaa. Ja raketteja, joskin vain ikkunasta. Ja Sara oli hurmaava nuori neiti.

Kävin jossain vaiheessa yötä ulkona kävelemässä ja oli hirmu kaunista. En nähnyt yhtään ihmistä, jostain kaukaa kuului rakettien ääniä. Täydellistä, melkein. Mutta vain melkein...

Mikä parasta, sunnuntaina ei ollut tietoakaan krapulasta. Vähän epäilytti, kun illalla tuli juotua kaikkea sekaisin, mutta eipäs ollutkaan. On se uusi vuosi joskus huonomminkin alkanut...

Lähetin uutena vuotena viestin (viestejä oikeasti, mutta tässä kohtaa puhutaan nyt vain yhdestä). Vastausta ei ole kuulunut ja tuskin kuuluukaan. Ei se minua yllättänyt, näin arvelinkin. Hyvä vain havaita, ettei tunnu miltään. Se siitä.

Toiseen viestiin sen sijaan sain vastauksen, mikä oli mukavaa. Tasapaino, ilmiselvästi.

Paluu arkeen muutenkin kuin vain töiden alkamisen takia. Kaikki ihmiset menivät pois. Menee taas aikaa tottua... Ihan ontto olo. Ehkäpä ne ihmiset tietävät olevansa kivoja ja rakkaita, vaikka hieman kauempana olisivatkin...

Väsyttää. Kaksi yötä vähäisillä yöunilla ja loman jälkeinen työpäivä ei ole kaikkein toimivin yhdistelmä. En kyllä ollut töissä ainut, joka sekoili, mikä on oikeastaan aika lohduttavaa. Tahtoo nukkumaan...

Egotripin uusin single on muuten todella ihana. <3 Uutta levyä odotellessa...