Joululoma oli ja meni. Aamulla herätessäni olisin ollut valmis tekemään
melkein mitä tahansa, jotta olisin saanut vain jäädä nukkumaan. Uuden
vuoden yönä nukuin katkonaisesti ja viime yönä en taas vain osannut
nukkua. Katsoin vähän väliä kelloa ja laskin, montako tuntia on kellon
soittoon. Ärsyttävää.
Olin sitten vuoden vaihteen Nenäinniemessä. Oli kivaa. Paljon mukavia
ihmisiä, ruokaa ja juomaa. Ja raketteja, joskin vain ikkunasta. Ja Sara
oli hurmaava nuori neiti.
Kävin jossain vaiheessa yötä ulkona kävelemässä ja oli hirmu kaunista.
En nähnyt yhtään ihmistä, jostain kaukaa kuului rakettien ääniä.
Täydellistä, melkein. Mutta vain melkein...
Mikä parasta, sunnuntaina ei ollut tietoakaan krapulasta. Vähän
epäilytti, kun illalla tuli juotua kaikkea sekaisin, mutta eipäs
ollutkaan. On se uusi vuosi joskus huonomminkin alkanut...
Lähetin uutena vuotena viestin (viestejä oikeasti, mutta tässä kohtaa
puhutaan nyt vain yhdestä). Vastausta ei ole kuulunut ja tuskin
kuuluukaan. Ei se minua yllättänyt, näin arvelinkin. Hyvä vain havaita,
ettei tunnu miltään. Se siitä.
Toiseen viestiin sen sijaan sain vastauksen, mikä oli mukavaa. Tasapaino, ilmiselvästi.
Paluu arkeen muutenkin kuin vain töiden alkamisen takia. Kaikki ihmiset
menivät pois. Menee taas aikaa tottua... Ihan ontto olo. Ehkäpä ne
ihmiset tietävät olevansa kivoja ja rakkaita, vaikka hieman kauempana
olisivatkin...
Väsyttää. Kaksi yötä vähäisillä yöunilla ja loman jälkeinen työpäivä ei
ole kaikkein toimivin yhdistelmä. En kyllä ollut töissä ainut, joka
sekoili, mikä on oikeastaan aika lohduttavaa. Tahtoo nukkumaan...
Egotripin uusin single on muuten todella ihana. <3 Uutta levyä odotellessa...
maanantai, 2. tammikuu 2006
Kommentit