Enkä taatusti edes ole ainut, joka on loman tarpeessa. Aivot vaan eivät enää jaksa käydä täydellä teholla -ihan kuin ne joskus kävisivätkin. Mutta niin. Joko väsyttää tai sitten olen raivostuttavan ylienerginen kykynemättä kohdistamaan sitä energiaa mihinkään järjelliseen. Lisäksi pienetkin asiat vaativat suuren suuria ponnisteluita.

Onneksi enää kaksi päivää töitä ja sitten viikko lomaa. Sunnuntaina Helsinkiin, palaan kaiketi loppuviikosta rentoutuneena (toivottavasti). Kunhan huomisesta ja ylihuomisesta selviäisi.

Lomailua sitten kesällä luvassa lisää. Mikäli suunnitelmat pysyvät kasassa, niin heinäkuun alussa suuntana Romania, matkaseurana äiti. Tuo matkaseura-kysymys vähän mietityttää ja jänskättää, mutta voihan se toimiakin. Oikeasti.

Päätä särkenyt siitä lähtien, kun aamulla revin silmäni auki. Kerrankin kivun voi paikallistaa; otsassa, voimakkaimmin oikean kulmakarvan yläpuolella. Ylöpäin -edes viistottain- ei voi katsoa, kun tuntuu että sumenee. Ja tämä koneella istuminen varmasti parantaa oloa.

Näin eilen Jaana. Kävimme jälleen kerran lenkillä (hyvä, että se tyttö saa mut potkittua sinne aina välillä) ja kaupassa. Viimeksi mainitussa podimme hienoista kriisiä ostosmahdollisuuksista ilman tiettyjä todisteita. Jätimme tietyt nestemäiset tuotteet ostamatta, sillä olisi kuitenkin ollut huono tuuri. Vaikka ne ihmiset työtään tekevätkin, niin emme me niin nuorilta näytä. Niin.

Ensi syksy mietityttää kovasti. Pitäisi osata päättää ja vielä mielellään päättää oikein. Näiden lisäksi olisi mukavaa, jos päätökset toteutuisivat. Pitänee vain luottaa siihen, että päätökseni (mikä se sitten tuleekaan olemaan) on se oikea. Saa sitten nähdä, miten käy ja minne päädyn.

Loppuun hehkutusta; ostin tänään Stellan "Kuuntelija"-levyn. Aivan mahtavaa musiikkia ja tuon tytön ääni, ooh. Tähän lisätään vielä kolahtelevia sanoituksia, niin olen aivan myyty. Tämä vain on niin hienoa. Lisäksi Taru kertoi äskettäin, että ko.bändi soittaisi 19.5. Lutakossa. Åj då! Ehkäpä sinne päädymme...

Pitäis mennä nukkumaan. Näin vain viime yönä niin järjetöntä unta, etten tiedä onko se kannattavaa. Järjellistä oli vielä se, että ostin unessani erästä nostalgia-hajuvettä, jota ei ilmeisesti enää mistään saa. Järjetöntä unessa oli se, että revin ihoni alta muovisia pussinsulkijoita. Kyllä. Lisäksi halusin mennä unessa nukkumaan, mutta ulkona oli liian valoisaa. Ratkaisu tähän oli se, että juoksentelin ympäri Viitaniemeä sammutellen lyhtypylväitä valokatkaisijoista. Heräsin hyvin sekavassa mielentilassa, mikä ei oikeastaan ollut edes yllättävää. Pah.

Loppuun palanen hienoutta.

"Askeleissani sekosin, kun taakseni vilkaisin. Ei mitään uutta, ei mitään uutta. Taas yksi vuosi katosi ja minä lisää horjahdin. Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni..."