Enkä taatusti edes ole ainut, joka on loman tarpeessa. Aivot vaan eivät
enää jaksa käydä täydellä teholla -ihan kuin ne joskus kävisivätkin.
Mutta niin. Joko väsyttää tai sitten olen raivostuttavan ylienerginen
kykynemättä kohdistamaan sitä energiaa mihinkään järjelliseen. Lisäksi
pienetkin asiat vaativat suuren suuria ponnisteluita.
Onneksi enää kaksi päivää töitä ja sitten viikko lomaa. Sunnuntaina
Helsinkiin, palaan kaiketi loppuviikosta rentoutuneena (toivottavasti).
Kunhan huomisesta ja ylihuomisesta selviäisi.
Lomailua sitten kesällä luvassa lisää. Mikäli suunnitelmat pysyvät
kasassa, niin heinäkuun alussa suuntana Romania, matkaseurana äiti. Tuo
matkaseura-kysymys vähän mietityttää ja jänskättää, mutta voihan se
toimiakin. Oikeasti.
Päätä särkenyt siitä lähtien, kun aamulla revin silmäni auki. Kerrankin
kivun voi paikallistaa; otsassa, voimakkaimmin oikean kulmakarvan
yläpuolella. Ylöpäin -edes viistottain- ei voi katsoa, kun tuntuu että
sumenee. Ja tämä koneella istuminen varmasti parantaa oloa.
Näin eilen Jaana. Kävimme jälleen kerran lenkillä (hyvä, että se tyttö
saa mut potkittua sinne aina välillä) ja kaupassa. Viimeksi mainitussa
podimme hienoista kriisiä ostosmahdollisuuksista ilman tiettyjä
todisteita. Jätimme tietyt nestemäiset tuotteet ostamatta, sillä olisi
kuitenkin ollut huono tuuri. Vaikka ne ihmiset työtään tekevätkin, niin
emme me niin nuorilta näytä. Niin.
Ensi syksy mietityttää kovasti. Pitäisi osata päättää ja vielä
mielellään päättää oikein. Näiden lisäksi olisi mukavaa, jos päätökset
toteutuisivat. Pitänee vain luottaa siihen, että päätökseni (mikä se
sitten tuleekaan olemaan) on se oikea. Saa sitten nähdä, miten käy ja
minne päädyn.
Loppuun hehkutusta; ostin tänään Stellan "Kuuntelija"-levyn. Aivan
mahtavaa musiikkia ja tuon tytön ääni, ooh. Tähän lisätään vielä
kolahtelevia sanoituksia, niin olen aivan myyty. Tämä vain on niin
hienoa. Lisäksi Taru kertoi äskettäin, että ko.bändi soittaisi 19.5.
Lutakossa. Åj då! Ehkäpä sinne päädymme...
Pitäis mennä nukkumaan. Näin vain viime yönä niin järjetöntä unta,
etten tiedä onko se kannattavaa. Järjellistä oli vielä se, että ostin
unessani erästä nostalgia-hajuvettä, jota ei ilmeisesti enää mistään
saa. Järjetöntä unessa oli se, että revin ihoni alta muovisia
pussinsulkijoita. Kyllä. Lisäksi halusin mennä unessa nukkumaan, mutta
ulkona oli liian valoisaa. Ratkaisu tähän oli se, että juoksentelin
ympäri Viitaniemeä sammutellen lyhtypylväitä valokatkaisijoista.
Heräsin hyvin sekavassa mielentilassa, mikä ei oikeastaan ollut edes
yllättävää. Pah.
Loppuun palanen hienoutta.
"Askeleissani sekosin, kun taakseni
vilkaisin. Ei mitään uutta, ei mitään uutta. Taas yksi vuosi katosi ja
minä lisää horjahdin. Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni..."
keskiviikko, 22. helmikuu 2006
Kommentit