Olen riemunkirjava. Olen täplikäs. Olen laikukas. Ihan mitä tahansa, kaikki käy. Näytän hehkeältä (kuten yleensä), kutian kovasti ja yritän vain olla raapimatta. Allerginen reaktio, jälleen kerran. En taaskaan tiedä mistä. Erittäin kivaa. Hemmetti.

Lisäksi ensi vuosi stressaa ja suuresti. En osaa ajatella järkevästi ja pakko olisi asian eteen jotain tehdäkin. Voi olla, että pää hajoaa jossain vaiheessa... Varsinkaan, jos toteutuva suunnitelma on joku varasuunnitelma nro 594. Pah. Argh. Argh. Yritän ajatella loogisesti ja selkeästi ja järkevästi ja pitkällä tähtäimellä, ja lopputulos on se, että tekisi mieli mennä peiton alle piiloon.

Ei pitäisi valittaa. Valitan kuitenkin.

Äiti menee huomenna lääkäriin, vihdoinkin. Luvassa on todennäköisesti sairauslomaa, saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa... Jospa se siitä.

Töissä oli erittäin kaaottinen päivä. Muutama tapaus aiheuttaa ongelmia sitä vauhtia, että peloittaa, mikä heidän tilanne on muutaman vuoden päästä. Nytkin se on jo huolestuttava.

Ei minulle muuten mitään. Sosiaalinen elämäni on aina aika hiljaista, kun muut ovat muualla. Minulle kuuluu vain töitä ja töitä ja edellä mainittuja asioita.

Laskettu aikakin lähestyy. Torstaina pitäisi mennä tutustumaan sairaalaan. Melkein rupeaa jo jännittämään. Uudesta tulokkaasta tulee joko Nalle Puh tai Nasu, ainakin Eetun mukaan. Näin sitäkin viikonloppuna paljon ja olen kuulemma ollut tämän päivän puheenaihe. Eikä poika enää edes vierastanut Anskua. Tämä ei siis ole ongelma.

Mutta tässä kaikki tällä erää. Ikävä montaa ihmistä ja montaa asiaa.

Nyt suihkuun toivomaan, että kutina lakkaisi.