Tunnetusti osaan kirjoittaa asiat niin selvästi... Tajusin Jaanan kommentoiman asian itsekin, joskin hyvin myöhäisellä sytytyksellä.

Selvennyksenä siis; laskettu aika lähenee ja näin tukihenkilön asemassa alkaa jo hiukka jännittämään. Odottava äiti en ole siis todellakaan minä, vaan armas kummitätini, jonka lupaan olen tuohon suureen koitokseen menossa. Että näin. Jottei kukaan kuvittele mitään väärää. *hymyilytys*

Semmareiden liput saapuivat. Hienoa, kivaa ja kaikkea. Vielä...monta päivää, mutta kunhan lähemmäksi päästään, niin taatusti taas lasketaan -päiviä ja tunteja. Tuskin maltan taas odottaa. Ja Stellakin keikkailee Jyväskylässä toukokuussa. Tästäkin keikasta oli aikaisemmin puhetta, kiva olisi sekin porukka nähdä...

Harjoitin parasta vatsalihas-treeniä töissä tänään, naurua siis. Kiitokset kuuluvat sekä työkavereille että eräälle luokalle. Pohdittiin työkavereiden kanssa eri puolilta tulleiden Suomea tulleiden ihmisten outoja piirteitä ja koska joukossa on muutama draaman taituri, jutusta kehkeytyi oikein hupaisa.

Myöhempi hervottomuus taas johtui terveydenhoitajan pitämästä tunnista, jonka aiheena oli murrosikä. Luokka oli kuin muurahaispesä ja voi sitä repeilyn määrää. Oma hauskuus oli loppujen lopuksi luokkaa "kivaa muiden kustannuksella", mutta eihän siinä mitään.

Eilinen teksti oli oikeasti niin valitus-pohjainen, ettei tottakaan. Tänään on hieman paremmat fiilikset, osittain johtuen siitä, etten ole vaivautunut kovin paljoa tänään ajattelemaan. Tiedän että pitäisi, mutten jaksa. Ajattelu ei sovi minulle.

Yritin tilata tuossa uutta soittoääntä, kun puhelin vaihtui viime viikolla. Punainen simpukka onkin oikein kiva, vaikkei tuo soittoääni onnistunutkaan. Harmitus.

Tämä saa riittää. Voin sitten vaikka huomenna tulla selventelemään tämän kerran epämääräisyydet.