Tunnetusti osaan kirjoittaa asiat niin selvästi... Tajusin Jaanan
kommentoiman asian itsekin, joskin hyvin myöhäisellä sytytyksellä.
Selvennyksenä siis; laskettu aika lähenee ja näin tukihenkilön
asemassa alkaa jo hiukka jännittämään. Odottava äiti en ole siis
todellakaan minä, vaan armas kummitätini, jonka lupaan olen tuohon
suureen koitokseen menossa. Että näin. Jottei kukaan kuvittele mitään
väärää. *hymyilytys*
Semmareiden liput saapuivat. Hienoa, kivaa ja kaikkea. Vielä...monta
päivää, mutta kunhan lähemmäksi päästään, niin taatusti taas lasketaan
-päiviä ja tunteja. Tuskin maltan taas odottaa. Ja Stellakin keikkailee
Jyväskylässä toukokuussa. Tästäkin keikasta oli aikaisemmin puhetta,
kiva olisi sekin porukka nähdä...
Harjoitin parasta vatsalihas-treeniä töissä tänään, naurua siis.
Kiitokset kuuluvat sekä työkavereille että eräälle luokalle. Pohdittiin
työkavereiden kanssa eri puolilta tulleiden Suomea tulleiden ihmisten
outoja piirteitä ja koska joukossa on muutama draaman taituri, jutusta
kehkeytyi oikein hupaisa.
Myöhempi hervottomuus taas johtui terveydenhoitajan pitämästä tunnista,
jonka aiheena oli murrosikä. Luokka oli kuin muurahaispesä ja voi sitä
repeilyn määrää. Oma hauskuus oli loppujen lopuksi luokkaa "kivaa
muiden kustannuksella", mutta eihän siinä mitään.
Eilinen teksti oli oikeasti niin valitus-pohjainen, ettei tottakaan.
Tänään on hieman paremmat fiilikset, osittain johtuen siitä, etten ole
vaivautunut kovin paljoa tänään ajattelemaan. Tiedän että pitäisi,
mutten jaksa. Ajattelu ei sovi minulle.
Yritin tilata tuossa uutta soittoääntä, kun puhelin vaihtui viime
viikolla. Punainen simpukka onkin oikein kiva, vaikkei tuo soittoääni
onnistunutkaan. Harmitus.
Tämä saa riittää. Voin sitten vaikka huomenna tulla selventelemään tämän kerran epämääräisyydet.
tiistai, 21. maaliskuu 2006
Kommentit