Olen kipeä. Yskin koko alkuviikon ja eilen töissä nousi kuume. Tämän
päivän olen maannut television edessä yskien ja niistäen kuumeen
mennessä ylös ja alas, enkä kyllä aio huomennakaan töihin raahautua.
Katsellaan. Voisi loppua jo. Ei ole kivaa...
Havaitsin eilen taas töissä erään asian. Olen työporukkamme nuorin,
joten aina silloin tällöin kaikki muut tuntuvat suhtautuvan minuun
hieman äidillisesti/isällisesti. Olin eilen pari viimeistä tuntia
kuumeisena töissä, sillä oli helpoin ratkaisu hoitaa muutama homma
loppuun ja lähteä sitten vasta potemaan kotiin. Oli vain jossain määrin
huvittavaa, kun niin moni ihminen oli huolissaan voinnistani. "Jaksatko
varmasti?" "Eikö sun kannattais lähteä kotiin?" "Tässä on sulle
särkylääkettä..." Kiitos, kiitos. Olen taas varmempi, että tuolta
lähteminen tulee olemaan vaikeaa.
Lunta, lunta, lunta. Minä pidän lumesta, mutta pidän siitä vain
talvella. Nyt pitäisi olla jo melkein kevät. Kaikki kivat kevätvaatteet
odottavat kaapissa eikä niitä voi pitää. Ja ulkona on niin märkää, että
ainoat kannattavat kengät olisivat kumisaappaat, joiden olinpaikkaa en
tiedä. Kuulostakoon tuo taas miten pinnalliselta tahansa, haluan että
kevät tulisi jo.
Ei muutosta edelliseen kirjoitukseen. Ehkä jonain päivänä otan yhteyttä. Nyt vain yskin.
torstai, 6. huhtikuu 2006
Kommentit