Lähdin keskiviikko-iltana Jyväskylästä sangen huonotuulisena kohti
Kemiä. Ainoat valopilkut olivat, että ehdin nähdä Jaanaa vielä ennen
lähtöäni ja tiesin, että tulisin reilun vuorokauden kuluttua takaisin.
Tampereelle päästyä olin unohtanut ilmeisesti kaikki positiiviset
puolet. Junan vaihdon takia odotin reilusti yli tunnin ja siinä
vaiheessa iltaa että siinä mielentilassa se ei ollut paras ratkaisu.
Kävin syömässä ja yritin täyttää vaadittavia papereita, mutta
yksinkertaisimmatkin kysymykset tuntuivat liian vaikeilta. Hieman ennen
junaan pääsyä olin siinä pisteessä, että itkupotkuraivarit olivat
lähellä. Jotenkin kuitenkin selvisin junaan ja kömmin nukkumaan.
Aamulla saavuin kuuden aikaan Kemiin. Olo oli siinä vaiheessa
yllättävän pirteä ja hyvä, vaikka nukkuminen hieman katkonaiseksi
jäikin. Koska aikaa tuossa vaiheessa valintakokeen alkuun oli
runsaasti, päätin viettää aikaa etsimällä jotain paikkaa, josta saisi
jotain syötävää. Turhaan. Mikään paikka ei tuntunut olevan auki eli
aamiainen jäi haaveeksi.
Siinä tallustellessani pitkin Kemin katuja päädyin lopulta meren
rantaan. Istuin pitkään penkillä ja tuijotin merta. Jos yksinäisyys on
joskus ollut valtavan vahva tunne (kun on oikeasti yksin, ei seurassa
yksin), niin tuolloin. Ihan yksin täysin uudessa kaupungissa eikä
missään näy ketään. Sillä hetkellä olisi ollut hirmu mukavaa, jos joku
olisi ollut pitämässä kädestä kiinni...
Valintakokeet kuitenkin ovat ohitse. Persoonallisuusteissä piirreltiin
(en piirtänyt ihan sitä, mikä tuli ensimmäisenä mieleen) ja
kirjoitettiin. Lisäksi päivä koostui psykologin haastattelusta,
ryhmähaastattelusta (yllättävän kivaa) sekä kykytesteistä. Viimeksi
mainittuun mennessä olin jo hyvin väsynyt eikä keskittyminen ollut
muutenkaan parhain mahdollinen. Erityisesti matematiikan testi meni
aivan penkin alle, mikä ei kyllä suuresti yllättänyt...
Päivämme loppui oletettua aikaisemmin, eli ehdin jo iltapäivällä
lähteneeseen junaan. Reilu kahdeksan tuntia, kaksi vaihtoa ja pääsin
kotiin. Lopputulos oli, että olin hyvin väsynyt ja nälkäinen. Kemistä
ei jäänyt suuria traumoja, mutta turhan kaukana tuo paikka on. Eikä se
edes ole ykköstoiveeni. Toisaalta, tuskin myöskään pääsen sisään. Asia
selviää heinäkuun loppupuolella.
Tiistaina Jyväskylän valintakokeet. Niitä voikin sitten jännittää, toisin kuin tuota edellistä.
Muuten sitten... Toteutin lupaukseni ja hieman ylikin. Vietin
perjantain ja lauantain valkoviinin voimalla, mikä maistui
erinomaiselta. Lisäksi näin tänään Jaanaa, mikä nyt on aina oikein hyvä
vaihtoehto. Juttujen tasokkuus oli valtava ja aina vaan parani, kun
kukaan muu ei halunnut leikkiä kanssamme. Puhelimeni ei ole vielä
soinut, ilmeisesti eräällä on oikeasti parempaa tekemistä kuin vastata
puhelimeensa. Hengailimme siis kahdestaan hyvin hervottomassa
mielentilassa. Kiitos vain tästäkin, jatketaan joku päivä.
Alan pikku hiljaa tajuta, että olen lomalla. Kunhan tuo aurinko-armas
näyttäytyisi enemmän, niin saisi hieman väriä pintaan. Romaniaan
lähtöön kun on enää kolmisen viikkoa.
Perjantaina Semmarit olisivat Jämsässä. Hieman keskusteltu aiheesta ja toivottavasti sinne päädymme.
"Tahtoisin jo niin uniin eilisiin,
kietoutua kahleisiisi kultaisiin. Kauas matkustaa, tiskivuorten taa,
paratiisiin päivänpaisteeseen..."
sunnuntai, 11. kesäkuu 2006
Kommentit