Lähdin keskiviikko-iltana Jyväskylästä sangen huonotuulisena kohti Kemiä. Ainoat valopilkut olivat, että ehdin nähdä Jaanaa vielä ennen lähtöäni ja tiesin, että tulisin reilun vuorokauden kuluttua takaisin. Tampereelle päästyä olin unohtanut ilmeisesti kaikki positiiviset puolet. Junan vaihdon takia odotin reilusti yli tunnin ja siinä vaiheessa iltaa että siinä mielentilassa se ei ollut paras ratkaisu. Kävin syömässä ja yritin täyttää vaadittavia papereita, mutta yksinkertaisimmatkin kysymykset tuntuivat liian vaikeilta. Hieman ennen junaan pääsyä olin siinä pisteessä, että itkupotkuraivarit olivat lähellä. Jotenkin kuitenkin selvisin junaan ja kömmin nukkumaan.

Aamulla saavuin kuuden aikaan Kemiin. Olo oli siinä vaiheessa yllättävän pirteä ja hyvä, vaikka nukkuminen hieman katkonaiseksi jäikin. Koska aikaa tuossa vaiheessa valintakokeen alkuun oli runsaasti, päätin viettää aikaa etsimällä jotain paikkaa, josta saisi jotain syötävää. Turhaan. Mikään paikka ei tuntunut olevan auki eli aamiainen jäi haaveeksi.

Siinä tallustellessani pitkin Kemin katuja päädyin lopulta meren rantaan. Istuin pitkään penkillä ja tuijotin merta. Jos yksinäisyys on joskus ollut valtavan vahva tunne (kun on oikeasti yksin, ei seurassa yksin), niin tuolloin. Ihan yksin täysin uudessa kaupungissa eikä missään näy ketään. Sillä hetkellä olisi ollut hirmu mukavaa, jos joku olisi ollut pitämässä kädestä kiinni...

Valintakokeet kuitenkin ovat ohitse. Persoonallisuusteissä piirreltiin (en piirtänyt ihan sitä, mikä tuli ensimmäisenä mieleen) ja kirjoitettiin. Lisäksi päivä koostui psykologin haastattelusta, ryhmähaastattelusta (yllättävän kivaa) sekä kykytesteistä. Viimeksi mainittuun mennessä olin jo hyvin väsynyt eikä keskittyminen ollut muutenkaan parhain mahdollinen. Erityisesti matematiikan testi meni aivan penkin alle, mikä ei kyllä suuresti yllättänyt...

Päivämme loppui oletettua aikaisemmin, eli ehdin jo iltapäivällä lähteneeseen junaan. Reilu kahdeksan tuntia, kaksi vaihtoa ja pääsin kotiin. Lopputulos oli, että olin hyvin väsynyt ja nälkäinen. Kemistä ei jäänyt suuria traumoja, mutta turhan kaukana tuo paikka on. Eikä se edes ole ykköstoiveeni. Toisaalta, tuskin myöskään pääsen sisään. Asia selviää heinäkuun loppupuolella.

Tiistaina Jyväskylän valintakokeet. Niitä voikin sitten jännittää, toisin kuin tuota edellistä.

Muuten sitten... Toteutin lupaukseni ja hieman ylikin. Vietin perjantain ja lauantain valkoviinin voimalla, mikä maistui erinomaiselta. Lisäksi näin tänään Jaanaa, mikä nyt on aina oikein hyvä vaihtoehto. Juttujen tasokkuus oli valtava ja aina vaan parani, kun kukaan muu ei halunnut leikkiä kanssamme. Puhelimeni ei ole vielä soinut, ilmeisesti eräällä on oikeasti parempaa tekemistä kuin vastata puhelimeensa. Hengailimme siis kahdestaan hyvin hervottomassa mielentilassa. Kiitos vain tästäkin, jatketaan joku päivä.

Alan pikku hiljaa tajuta, että olen lomalla. Kunhan tuo aurinko-armas näyttäytyisi enemmän, niin saisi hieman väriä pintaan. Romaniaan lähtöön kun on enää kolmisen viikkoa.

Perjantaina Semmarit olisivat Jämsässä. Hieman keskusteltu aiheesta ja toivottavasti sinne päädymme.

"Tahtoisin jo niin uniin eilisiin, kietoutua kahleisiisi kultaisiin. Kauas matkustaa, tiskivuorten taa, paratiisiin päivänpaisteeseen..."