Tuntuu, etten tänään ole liiemmin muita osannutkaan tehdä, joten tuskimpa yksi huono päätös (=tänne kirjoittaminen juuri nyt) enää missään tuntuu.

Olen uskonut, että yksi kysymys ja vastaus siihen kysymykseen toisivat selvyyden moniin asioihin. Olin väärässä. Pelkästään jo yksi kysymys (eikä edes se, mitä ehkä alunperin ajatteli) riittää tuomaan selvyyden aivan riittävän moneen asiaan. Vastauksia ei edes välttämättä tarvita. Tämä kertonee riittävästi kuluneesta yöstä.

Olo on tällä hetkellä todella paska (ihan yksinkertaisesti), mutta toisaalta, oliko tämä yllätys? Ei. Tai ainakaan tämän ei olisi pitänyt olla. Jos olisi vain kovasti ajatellut ja osannut pitää silmänsä auki, olisi tältäkin kaikelta välttynyt. Tai olisi ainakin tiennyt etukäteen. Niinpä niin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Olin taas yksi vitun päivänsäde koko ajan. Olen pahoillani. Anteeksi. Oikeasti. Lähetän huomenna luultavammin vain yhden anteeksi pyyntö-viestin, joten olkoon tämä julkinen anteeksi pyyntö kaikille muille. Anteeksi.

Ainut, jolle tästäkin sotkusta kykenen olemaan vihainen, olen minä itse. Niin se vain menee. Eipä tästä liiemmin ketään muuta voi syyttää/kenellekään muulle "antaa kunniaa". Eikä tästä kenenkään muun tarvitse eikä edes kuulu tuntea huonoa omaatuntoa. Menee taas hetki, että voi katsoa peiliin ilman sitä tunnetta.

Lupasin, etten päätä mitään. Tein kuitenkin muutaman päätöksen seuraavan viikon suhteen.

Seuraavaksi luvassa Nukku-Matin metsästys. Tässä mielentilassa kyseinen heppu tuskin olisi tavoitettavissa, mutta käyn jo valmiiksi niin ylikierroksilla, joten turvaudun siihen varmaan keinoon. Tarvitsen sitä unta, mielellään ilman kuvia, edes hetken.