Tuntuu, etten tänään ole liiemmin muita osannutkaan tehdä, joten
tuskimpa yksi huono päätös (=tänne kirjoittaminen juuri nyt) enää
missään tuntuu.
Olen uskonut, että yksi kysymys ja vastaus siihen kysymykseen toisivat
selvyyden moniin asioihin. Olin väärässä. Pelkästään jo yksi kysymys
(eikä edes se, mitä ehkä alunperin ajatteli) riittää tuomaan selvyyden
aivan riittävän moneen asiaan. Vastauksia ei edes välttämättä tarvita.
Tämä kertonee riittävästi kuluneesta yöstä.
Olo on tällä
hetkellä todella paska (ihan yksinkertaisesti), mutta toisaalta, oliko
tämä yllätys? Ei. Tai ainakaan tämän ei olisi pitänyt olla. Jos olisi
vain kovasti ajatellut ja osannut pitää silmänsä auki, olisi tältäkin
kaikelta välttynyt. Tai olisi ainakin tiennyt etukäteen. Niinpä niin.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Olin taas yksi vitun
päivänsäde koko ajan. Olen pahoillani. Anteeksi. Oikeasti. Lähetän
huomenna luultavammin vain yhden anteeksi pyyntö-viestin, joten olkoon
tämä julkinen anteeksi pyyntö kaikille muille. Anteeksi.
Ainut, jolle tästäkin sotkusta kykenen olemaan vihainen, olen minä
itse. Niin se vain menee. Eipä tästä liiemmin ketään muuta voi
syyttää/kenellekään muulle "antaa kunniaa". Eikä tästä kenenkään muun
tarvitse eikä edes kuulu tuntea huonoa omaatuntoa. Menee taas hetki,
että voi katsoa peiliin ilman sitä tunnetta.
Lupasin, etten päätä mitään. Tein kuitenkin muutaman päätöksen seuraavan viikon suhteen.
Seuraavaksi luvassa Nukku-Matin metsästys. Tässä mielentilassa kyseinen
heppu tuskin olisi tavoitettavissa, mutta käyn jo valmiiksi niin
ylikierroksilla, joten turvaudun siihen varmaan keinoon. Tarvitsen sitä
unta, mielellään ilman kuvia, edes hetken.
sunnuntai, 6. elokuu 2006
Kommentit