Viikko entisessä työpaikassa alkaa olla ohi. On ollut pääasiallisesti erittäin mukavaa. Tuolla paikassa on vain niin kotoisa olo, että melkein harmittaa, että tuo loppuu taas. En voi sille mitään, että tiettyjä ihmisiä tulee taas ikävä, halusi sitä tai ei.

Vielä kun sitä saisi pidettyä päänsä kasassa. Tosin ei se ole tällä viikolla muutenkaan niin sujuvasti onnistunut, joten kai se on ihan sama, vaikka huominen menisi aivan päättömästi. Perjantait ovat perjantaita, tuolla varsinkin.

Vähemmän mukavaa tässä on tietysti se, että ääni häipyi heti maanantaina. En tiedä, olenko saamassa flunssan vai johtuuko tämä mokoma tuosta paikasta. Molemmathan tietysti ovat mahdollisia. Kuten eräs eilen asian ilmaisi, olisi parempi pitää suunsa kiinni (kiitos vain). En vaan taida osata (korkea aika opetella!), joten tyydyn kähisemään...

Jaana ja pojat kävivät  kylässä, vihdoinkin. Oli kivaa ja onnistuin leipomaan erinomaista piirakkaa (kehun itseäni). Sain kivoja juttuja ja Eetu touhusi pahvilaatikoiden kanssa. Oli mielettömän mukavaa nähdä niitä.

Pitäisi vaivautua miettimään opiskelujakin. En ole vaivannut minuuttiakaan projektille, joka pitäisi esitellä viikon kuluttua. Kerrassaan riemastuttavaa...

En ole oikein pysynyt ajatuksenjuoksuni perässä viime päivinä. Hieman ärsyttävää. En vain taas taida ymmärtää itseäni. Ei edes yllätä.

Iltasoitto. Kunpa tuo jatkuisi läpi talven...