Palasin tänään kouluun, kun tuli viimeinen pari päivää vietettyä enemmän tai vähemmän puolikuntoisena kotona. Olo ei aamullakaan ollut erittäin kehuttava, mutta epäilin putoavani kaikesta pihalle, jos en lähtisi.

Olin kyllä aika ulapalla monestakin asiasta, mutta päivä meni loppujen lopuksi hyvin. Saatiin kasattua ryhmätyö eikä sen tekeminen ollut niin kamalaa, mitä ajattelin. Varsinkaan aluksi. Alkukäsitykset hieman muuttuvat, mutta parempi vain. Eikä työstäkään loppujen lopuksi aivan surkea tulla. Ehkä se jopa menee läpi...

Hommia olisi kuitenkin vielä jäljellä. Naureskeltiinkin tänään, että koska maanantaina on palautus, tietää mitä sunnuntaina tekee. Lisäksi tuli taas todistettua, että huonot jutut tehoavat. En sitten tiedä, pitäisikö havainnosta huolestua... Todellinen minä alkaa paljastua.

Venyteltiin aamutuntien alussa ja havaitsin, että niska ja hartiat ovat aika tehokkaasti jumissa. Taatusti tämän päiväiset koneella istumiset helpottavat oloa. Tahdon hierojalle, ennen kuin nuo pahemmin jumiutuvat.

Ensi viikolla saunomaan porukalla. Katsellaan, päädynkö baariin vai keikalle. Vaikea, vaikea päätös. Voisin ottaa molemmat. Paitsi että taisin viime reissun jälkeen luvata, etten mene baariin enää tänä vuonna. Hmm... Täytyy miettiä.

Mietin aamulla erästä asiaa, mutta ehkä on parempi olla ajattelematta...varsinkaan, kun ei tiedä. Ehkä parempi odottaa siihen, että tietää jotain ja maalata vasta sitten tarpeen vaatiessa niitä mörköjä seinille. Toivottavasti ei tarvitse.

Hieman nuutunut olo, erehdyin nukkumaan tuossa aiemmin illalla enkä meinaa herätä lainkaan. Lisäksi erehdyin syömään kolme palaa suklaata ja olen taas jälleen kerran aivan riemunkirjava ja täplikäs ja kutian kovasti. Erittäin mukavaa. Lienee parasta mennä suihkuun, jos tuo helpottaisi.

Oli mielessä vielä jotain, mutta enpäs enää muista. Ehkä ei mitään erityisen tärkeää.