Viikko hävisi jonnekin. Selvisin aamuisesta mittauksesta hengissä, resepti on uusittu eikä asiaa tarvitse taas hetkeen miettiä. Ilmeisesti osasin ottaa riittävän rennosti, edistystä.

Koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän omituinen. Ihmiset ovat käyttäytyneet hassusti (ja oudosti) ja päivät ovat sujuneet joko yli-rauhallisesti tai tosi levottomasti. Erittäin kummallinen viikko. Ja enää yhdeksän päivää yhdessä ennen joululomaa.

Olimme tänään jälleen kerran tutustumiskäynnillä, joka oli hyvä. Itse osasin taas keskittyä olennaiseen... Ei sille vain voi mitään, jos jonkun ihmisen tietää jostain muusta yhteydestä ja tämä taas saattaa aiheuttaa ylimääräistä hilpeyttä. Tutustumiskäynnin jälkeen päätimme lähteä muutamien henkilöiden kanssa päiväkaljalle, mikä oli lopulta mielettömän hyvä idea. Kesti tosin hieman, ennen kuin löydettiin kaikille käyvä ja aukioleva paikka. Jostain kumman syystä kun kaikki paikat eivät ole avoinna puoli kahden aikaan iltapäivällä.

Iltapäivä meni siis rattoisasti ja venähti hieman. Avauduttiin enemmän ja vähemmän, mikä on aina hyvä ratkaisu. Myös pikkujouluja suunniteltiin (yritän epätoivoisesti keksiä jotain pikkujoululahjaksi) ja sitä, millainen avautuminen niissä seuraa. Tai yleisesti, miten se sujuu. Matsin pippaloissa ei vielä tunnettu niin hyvin, mutta nyt kun porukka tuntee toisensa paremmin ja myös ne ärsyttävät piirteet ovat nousseet pintaan, niin saattaa tulla mielenkiintoista. Oikeasti, odotan niitä pippaloita ihan kiitettävästi. Muutenkin.

Olen taas todistanut huonojen juttujen tehokkuuden. Ihan oikeasti... Mitä kuivempaa juttua, sen kivempaa on. Jäätiin Markuksen kanssa lopulta kahdestaan kaikkien muiden lähdettyä ja se ei ainakaan nostanut juttujen tasoa. Oi, oli kivaa. Havaitsin myös tarvitsevani adhd-tuolin, kyllä vain.

Sen lisäksi tuli tänään havaittua, että ruusunmarjatee on järkyttävän pahaa. Ush. Ei tarvitse sitäkään juoda loppuvuoden aikana.

Pitäisi ehkä hieman siivota, mikäli porukkaa on tänä iltana tänne päätymässä. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, voisi vaan häivyttää nuo villakoirat ennen sitä.

Niin, ja toivottavasti päädyn katsomaan improa lähi aikoina. Ehkä. Kenties. Mahdollisesti. Toivon ainakin.