Suunnitelmien tekemisessä on aina se huono puoli. Nimittäin se, että niillä on aina jossain vaiheessa tapana mennä pieleen. Kuten tänään.

Piti olla menossa tänään katsomaan improa enkä tietenkään ole tätä odottanut kuin käsittämättömän paljon. Toinen perui tänään iltapäivällä. Ok, syy on ihan järjellinen, mutta en minä silti kiellä etten olisi helvetin turhautunut tähän tilanteeseen.

Koska lippuja on varattu kaksi kappaletta, olen viettänyt viimeisen pari tuntia soittamalla puhelinmuistioa läpi. Olen nyt tässä vaiheessa käynyt suurinpiirtein kaikki mieleen tulleet vaihtoehdot läpi -ja jopa muutaman muunkin. Jäljelle on tainnut jäädä ihmiset, jotka 1.eivät ole nyt lähelläkään Jyväskylää, 2.eivät kuulu ihmisiin, jotka lähtisivät katsomaan improa tai 3.eivät ole niitä, joita edes haluaisi nähdä. Toivotonta.

Kolme ja puoli tuntia aikaa. Voisin melkein lyödä vetoa, ettei pelastava enkeli ilmesty ja saan jälleen kerran mennä itseni kanssa. Kerrassaan riemastuttava ajatus.