On taas tämä aktiivisuus huipussaan. Olen tosin jopa muistanut tämän olemassaolon, mutta ei ole vain tullut kirjoitettua. Kai puoleentoista viikkoon jotain mahtuu...?

Harjoittelu on sujunut yllättävän hyvin, olen ilmeisesti jopa osannut jotain. Oppilaat ovat olleet vaihtelevalla menestyksellä hurmaavia ja vähemmän hurmaavia, työkaverit oikeasti tosi mukavia ja keskiviikon pikkujoulut olivat hauskat. Ensi viikko on todellinen koetus, joka kieltämättä jännittää aika paljon. Myös kaikki kirjalliset osiot stressaavat.

Kirjallisten töiden suhteen otin jo välillä ihan rennosti, toinen arvioijista piti suunnitelmasta enkä vaivautunut sitten liiemmin enää vaivaamaan päätäni asialla. Eilen illalla käyty puhelu muutti kuitenkin hieman tilannetta; hiipivä paniikki palasi. Kiitos vain. Onhan se kivaa, että joku muu ottaa nyt suht rennosti, mutta minuun sen paniikin siirtäminen ei ole kivaa. Niinpä niin.

Lisäksi voisin perustaa fan-clubin. Saisin varmasti ainakin pari vastakkaisen sukupuolen edustajaa liittymään. Muutamat oppilaat vain ovat onnistuneet niin hyvin asioiden väläyttelyissä ja kohteliaisuuksissa, että olen myyty. Tulee tuotakin paikkaa ikävä, ainakin vähän.

Tänään luvassa BB:n finaalia ja Jaanan näkemistä (kivaa, kivaa, kivaa!), huomenna mahdollisesti joulumarkkinoiden koluamista äidin kanssa. Muuten ajattelin viettää mahdollisimman rentouttavan viikonlopun. Voisin kuulemma harjoitella unien hallintaa. Pah. Ajattelin kuitenkin pysyä poissa viihteeltä -ainakin suuremmalta määrin. Viime viikonloppuna olin aluksi perjantaina Lauralla (oikein mukavaa, avautumista, hyvää seuraa ja siideriä). Lauantaina ajattelin mattojen pesun jälkeen, etten taatusti lähde minnekään. Jossain vaiheessa iltaa huomasin myöntäväni, että voisi mennä muutamalle. Lopputulos oli Katse-Kharma-Anneli armaiden luokkakavereiden seurassa (vaihtelevalla kokoonpanolla). Kivaa oli. Ja viikon kuluttua pikkujoulut, joten siihen asti voisi ottaa rauhallisesti...

Väsyttää aivan tolkuttomasti. Eilen pakottauduin miettimään sitä, että pitäisikö hemoglobiini tarkastuttaa. Toisaalta väitän edelleen, että aamupalan väliin jääminen vaikuttaa, samoin kaikki muu. Eihän se toisaalta paha olisi, jos varmistuisi asiasta, mutta ehkä sitten kun kenttä-jakso loppuu... Katsellaan.