On taas tämä aktiivisuus huipussaan. Olen tosin jopa muistanut tämän
olemassaolon, mutta ei ole vain tullut kirjoitettua. Kai puoleentoista
viikkoon jotain mahtuu...?
Harjoittelu on sujunut yllättävän hyvin, olen ilmeisesti jopa osannut
jotain. Oppilaat ovat olleet vaihtelevalla menestyksellä hurmaavia ja
vähemmän hurmaavia, työkaverit oikeasti tosi mukavia ja keskiviikon
pikkujoulut olivat hauskat. Ensi viikko on todellinen koetus, joka
kieltämättä jännittää aika paljon. Myös kaikki kirjalliset osiot
stressaavat.
Kirjallisten töiden suhteen otin jo välillä ihan rennosti, toinen
arvioijista piti suunnitelmasta enkä vaivautunut sitten liiemmin enää
vaivaamaan päätäni asialla. Eilen illalla käyty puhelu muutti kuitenkin
hieman tilannetta; hiipivä paniikki palasi. Kiitos vain. Onhan se
kivaa, että joku muu ottaa nyt suht rennosti, mutta minuun sen paniikin
siirtäminen ei ole kivaa. Niinpä niin.
Lisäksi voisin perustaa fan-clubin. Saisin varmasti ainakin pari
vastakkaisen sukupuolen edustajaa liittymään. Muutamat oppilaat vain
ovat onnistuneet niin hyvin asioiden väläyttelyissä ja
kohteliaisuuksissa, että olen myyty. Tulee tuotakin paikkaa ikävä,
ainakin vähän.
Tänään luvassa BB:n finaalia ja Jaanan näkemistä (kivaa, kivaa,
kivaa!), huomenna mahdollisesti joulumarkkinoiden koluamista äidin
kanssa. Muuten ajattelin viettää mahdollisimman rentouttavan
viikonlopun. Voisin kuulemma harjoitella unien hallintaa. Pah.
Ajattelin kuitenkin pysyä poissa viihteeltä -ainakin suuremmalta
määrin. Viime viikonloppuna olin aluksi perjantaina Lauralla (oikein
mukavaa, avautumista, hyvää seuraa ja siideriä). Lauantaina ajattelin
mattojen pesun jälkeen, etten taatusti lähde minnekään. Jossain
vaiheessa iltaa huomasin myöntäväni, että voisi mennä muutamalle.
Lopputulos oli Katse-Kharma-Anneli armaiden luokkakavereiden seurassa
(vaihtelevalla kokoonpanolla). Kivaa oli. Ja viikon kuluttua
pikkujoulut, joten siihen asti voisi ottaa rauhallisesti...
Väsyttää aivan tolkuttomasti. Eilen pakottauduin miettimään sitä, että
pitäisikö hemoglobiini tarkastuttaa. Toisaalta väitän edelleen, että
aamupalan väliin jääminen vaikuttaa, samoin kaikki muu. Eihän se
toisaalta paha olisi, jos varmistuisi asiasta, mutta ehkä sitten kun
kenttä-jakso loppuu... Katsellaan.
perjantai, 1. joulukuu 2006
Kommentit