...ja hengissä selvitty. Kävin katselemassa puolilta öin ilotulitukset (hienoja, mutta eivät yllättäen vedä vertoja sm-kisojen tulituksille) ja päädyin Kharmaan tyttöjen seuraksi. Muutama tuttu oli liikenteessä (nimimuistini oli hieman heikko, mutta onneksi aina voi tiedustella muilta ihmisiltä), mutta yllättävän vähän. Tai sitten en ole vain tunnistanut/huomannut ketään. Jaakon näkeminen oli kuitenkin kivaa, pitkästä aikaa.

Tytöt päättivät joskus kahden aikaan siirtyä Feveriin. Alun perin ajattelin itsekin lähteä mukaan, vaikka rehellisesti mielummin olisin Kharmaan jäänyt. Tuossa vaiheessa olin kuitenkin käynyt jo hyvin sekavaa keskustelua puhelimen välityksellä ymmärtämättä lopputulosta. Poistuttiin Kharmasta ja päätin soittaa vielä kerran, josko saisin jonkun järkevän vastauksen. Aikamme jankattiin, kunnes toinen sisäisti kellon ajan ja totesi, ettei enää kannata kävellä keskustaan. Tapaamme siis seuraavan kerran vuonna 2008 (niin varmaan). =) Itse havaitsin tuon puhelun jälkeen, ettei myöskään Feveriin jonottaminen olisi enää kannattavaa, vaan voisin yhtä hyvin tallustella kotiin. Varsinkin kun ei se Fever niin valtavasti innostanut.

Nukuin viime yön oudosti tasan kahden tunnin pätkissä. Näin mitä kieroutuneimpia unia ja aina kun heräsin, mielessä soi Yup:n "Syyllisyys"-biisi. Outoa, hyvin outoa. Kukaan ei soittanut kello viiden aikaan aamuyöstä yövierailun merkiksi tai "heittänyt tosi ihqusti pikkukiviä ikkunaan". Voi luoja. Jutut ovat olleet taas laadukkaita.

Vältyin krapulalta. Melkein hämmästelen, mutta pitäähän tilanteesta nauttia. Järjetön jano on tosin ollut ihan koko päivän, eikä se vieläkään helpota. Muutun varmaan pikku hiljaa vesitynnyriksi.

Huomenna hieroja, onneksi. Muuten pitäisi varmaan pikku hiljaa ruveta miettimään opiskeluun liittyviä asioita ja aloittaa lukupäiväkirjan kasaaminen. Ehkä. Jos viitsii.

Nyt katsomaan Kylmää rinkiä.