Harjoittelu on edennyt puoleen väliin. Hirveän nopeasti aika on taas mennyt ja koska hyvin olen viihtynyt (voi ainakin tuntea olleensa hyödyksi), voi olla, että tuotakin aikaa tulen kaipaamaan. Tämän viikon paras oli erään oppilaan pohdinta siitä, voinko huulilävistyksen (tai siis huulen alapuolella olevan) takia syödä lainkaan perunaa. Toinen oli niin huolissaan asiasta.

Kaikki harjoittelun kirjalliset osiot sen sijaan ovat edelleen aivan levällään, mikä ei taas yllätä ketään.

Maanantaina oli lääkäri. Nojoo... Ei diagnoosia, vaikka nyt hieman tiedetäänkin missä mennään. Eli oikeastaan mikään ei muutu. Ja koska allergiatesteihin ei määrätty, niin se puoli jää edelleen pimentoon. Nah. Jos ei hetkeen taas tarvitsisi mennä lääkäriin.

Huomenna ostamaan mattoja, vihdoinkin. Ja perunajauhoja, sillä vierailu Nooralla palautti mieleen sen, että kiisseli on hyvää ja sitä voisi tehdä itsekin.

Olen muutaman yön nukkunut tunnin pätkissä. Raivostuttavaa. Toissayönä heräsin jossain vaiheessa paniikkiin siitä, että olen myöhässä. Aikani ryntäiltyä katsoin kelloa... 4.15, eli hyviä unien jatkoja vain... Pitäis varmaan opetella nukkumaan...

Ei varmaan muuta mainittavaa. Piti tänään nähdä ihmisiä, mutta jotenkin homma kuivui kokoon. Enkä ole erityisen innokas treffailemaan ihmisiä enää tähän aikaan. Tahdon lähinnä nukkumaan (vaikkei siitä ehkä mitään tulekaan).