Koulu on hyvin vähissä. "Virallisia" koulupäiviä taitaa olla jäljellä 10 plus valmistujaiset sekä yksi harjoittelu. Toisaalta ihan hyvä, oma motivaatio ei ole kovin kehuttava. Lisäksi on parin päivän aikana tullut havaittua, että jälleen muutama ihminen ärsyttää jo oikeastaan pelkällä olemassa olollaan (puhumattakaan siitä, jos avaavat suunsa). Olen kauhea, entäs sitten. En taatusti ole ainut.

Lisäksi tuon paikan tyypillisyys nousee taas pintaan. Sanotaan yhdellä tavalla, toimitaan täysin toisella. Kurssin piti todellakin olla jo ohitse ja nyt sitten tulee joltakin taholta naputusta tehtävistä, joita kurssin ei edes pitänyt sisältää. En tiedä, joudunko moisia sitten tekemään (luultavasti joo-o), mutta eihän tietenkään nimiäkään kerrota, että asianomaiset voisivat tehtävät tehdä.

Erityisesti kevään aikana on myös tullut huomattua, että tasa-arvoisuus on taas kaukana. Asiat ja toiveet saa läpi naaman perusteella ja kaikesta päätellen oma naama ei kelpaa. Väitin joskus aiemmin keväällä, että ei olla enää mustalla listalla. No tuota... Eipä siltä vaikuta. Eilisen täysin viattoman ja perustellun tiedustelun jälkeen ei tee edes mieli ehdottaa mitään.

Vietin lauantain Eetun kanssa. Tulipa taas havaittua, että 3-vuotiaan elämän ilot ovat niin pienestä kiinni. En minä ajattele, että päivän yksi kohokohdista oli tukkirekan ohitus tai se, että hevonen katsoi ohi ajaessamme autoon päin. Ehkä olisi helpompaa, jos kykenisi ihastelemaan kärpäsen raatoja.

Itse olen stressannut viime aikoina niin paljon, että tuon asian tajuaminen oli liikaa. Miksen voi olla vain pieni?

Sain hakupaperit lähetettyä (jonkinasteinen mielenhäiriö paikkakuntaa valittaessa - vastoin sitä, mitä olen sanonut), joten nyt stressaan sen osalta vain valintakokeista. Ja niihin lukemisesta (toisaalta, ei kannattaisi). Sen lisäksi stressiä tuottaa ihan kiitettävässä määrin harjoittelu, muutama tehtävä, kesäkuu, tietämättömyys ihan kaikesta, ensi syksy ja moni muu asia. Aivojen on/off-nappi olisi mukavaa aina välillä löytää.

Noniin. Suoranaista valitusta. Liikaa ajatuksia päässä, kaiketi.

Onneksi jotain hyvääkin. Viikonloppuna kirjamessut (whipii!) ja sunnuntaina Semmareiden keikka. Oi, oi, tuskin maltan odottaa. Lisäksi tuli tänään havaittua, että Semmarit heittää torstaina ilmaisen levynjulkkari keikan, johon on ehkä pakko mennä. Jaana lupaili myös värjäävänsä hiukseni viikonloppuna, mikä tulee enemmän kuin tarpeeseen. Nykyinen kuontalo näyttää hyvin pelottavalta. Tosin värjäys vähän jännittää. Värjääjään luotan kyllä ihan täysin, mutta itse olen se, joka sen värin käy ostamassa. Saa nähdä, mitä mukaan tarttuu...

Huomenna vapaata, pakko lukea. Ja mulla oli tän päivän piirroksessa (keskityttiinpä taas itse asiaan) ihan keijukaiskorvat. Jos ne oikeastikin olisivat sellaiset, niin aika söpöä. Ja päässäni soi Mikan "Grace Kelly" -> pitäisikö jo huolestua?

Nah. Oli ehkä jotain muutakin, mutta kai tämä riittää.