Kämppä on täynnä tavaraa, tuhat asiaa olisi tehtävä ja kaikkein mieluiten vain kaatuisin sänkyyn (joka on muuten myös täynnä tavaraa). Muuttoapurini saapuvat aamulla joskus kahdeksan jälkeen ja päätin, että kaiken on oltava kasassa ennen aamua.

En vaan jaksa. Tanjan sanoin, muuttaminen on periaatteessa ihan kivaa, varsinkin kun tavarat ovat uudessa kämpässä. Tämä vaihe on aika raivostuttava. Toivottavasti vuorokauden kuluttua tilanne on parempi... tai minä olen edes nukkunut hieman enemmän...

Irinan keikka taisi jäädä väliin (nyyh!), vaikka sitä kovasti suositeltiin. Ei vain riittänyt energia. Toivottavasti seuraavalla kerralla. Mutta lauantaina keikkaillaan, luvassa Funnel(ia?). En siis osaa edes kirjoittaa bändin nimeä oikein. Olen pahoillani. Saa nähdä mitä luvassa on.

Pala kurkussa. Siis siltä tuntuu. Epäilin, että jokin jäi nieluun kiinni, mutta kuulemma vain ruodot voivat pysyä nielussa pidempään kiinni, sanoo äiti. Eli ei siis pitäisi olla mitään ruokaa, tms. Tuntuu sangen inhoittavalta. En suostu syömään puudutustabletteja, koska epäilen että nielu muurautuu umpeen enkä tunne sitä itse. (Äiti sanoi myös, että se olisi jo muurautunut umpeen jos niikseen olisi...) En tiedä. Lupasin mennä ensi viikolla lääkäriin, jos ei helpota.

Alunperin ajattelin, että olisin kirjoittanut muutakin, mutta se nyt saa jäädä. Ehkä myöhemmin. Kunhan on nettiyhteys, eli kuulemma parin-kolmen viikon päästä. Joten katsellaan sitten.

Edelliseen kirjoitukseen liittyen; puhelin ei soinut, sain sähköpostia. Kyse oli töistä (vajaan kolmen viikon sijaisuus), mutta en saanut. Tällä asialla olisi ollut nimenomaan kaksi puolta, mutta työt ja raha olisivat kelvanneet. Ei voi mitään. Olemassaoloni luvattiin muistaa.

Argh, menen hajoilemaan noiden pahvilaatikoiden ja nieluni kanssa. Palaan asiaan.