Syksy lienee saapunut, vaikka joku väittikin intiaanikesän alkavan syyskuussa. Taitaa jäädä väliin... No toisaalta, ei se minua liiemmin haittaa, syksyssä on oma viehkeytensä.

Muutto on ohitse ja tavarat ovat pikku hiljaa löytäneet omat paikkansa. Ihme sälää pyörii vielä edestakaisin, samoin cd-levyjä sekä erinäinen määrä tavaraa, jonka paikka ei ihan ole ratkennut. Tilannetta vähän hidastaa se, että kirjoituspöytä ja tuoli eivät ole vielä muuttaneet. Eikä kukaan tietenkään tiedä, koska ne tänne saapuisivat. "Paska homma", totesi ko.liikkeen myyjä, kun tänään soittelin ja kaipailin tavaroita -varsinkin kun uusimmassa, viikonloppuna tulleessa mainoksessa on kyseisen kirjoituspöydän kuva... Mitä tästä opimme? Jysk mainostaa tavaraa, jota heillä ei ole ja jota he saavat sitten ehkä joskus. Hiphei. Näin ollen osa tavaroista jatkaa seilailua edestakaisin ja minä jatkan nörttäilyä  (istun muuten nykyään ihan liikaa koneella) epämääräisesti sohvalla/lattialla kyhjöttäen. Ja sitten vielä ihmettelen, kun selkä ja hartiat huutavat hoosiannaa... Niinpä.

Muuten sitten... No, tätä nykyä minulla on lähinnä aikaa, aikaa ja aikaa. Joskus tätä tunnetta kaipasin, mutta nyt alkaa jo seinät ahdistaa. Toistaiseksi elättelen toivoa siitä, että tämä tilanne ei jatkuisi ikuisuuksiin näin. Rahaa saisi ehkä enemmän, kun olisi töitä, mutta myös oma pääkoppa kestäisi paremmin. Ihan liikaa aikaa ajatella -ja muutenkin. Ei minusta ole olemaan vain kotona...

Katselin tuossa aiemmin toisella silmällä "Elämä lapselle"-konserttia telkkarista. Lauri Tähkä ja kumppanit. Tuota tuota... En tiedä, olenko taas ainut, joka ihmettelee älyttömiä (liikaa aikaa). Mutta mitä ihmettä se blondi viulisti tekee kyseisessä kuviossa? Musiikkivideolla kiinnitän vähemmän huomiota, mutta tuo live-versio oli varsin kammottava viulistin puolelta. Oikeasti. Ja heräsi vahva epäilys siitä, että homma tuli hänen kohdallaan playbackina... Voin hyvinkin olla väärässä, mutta kunhan pohdiskelen.

Muuta musiikkiin liittyen. Miljoonasade on hiano bändi. Olen kuunnellut sitä hyvin paljon viime päivinä, samoin kuin Semmareita ja Eppu Normaalin uusinta levyä. Kävimme myös toissa lauantaina katsastelemassa Funnelia (otaksun, että kirjoitetaan noin) Tanjan kanssa. Oli kiva ilta ja musiikistakin tykkäsin, vaikka Tanjan luonnehdinta vähän epämääräiseltä kuulostikin. Ja sain julisteen nimmareilla, kiitos. =)

Kävin äsken Lutakon sivuille katsastamassa tarjontaa. 12.lokakuuta Pommi ja Gommi esittävät lastenmusiikkia aikuisille. Ihan hirmuisesti houkuttelisi. Saa nähdä, kuinka käy.

(Tajusin vasta nyt, että tänään on 12.päivä. Ehkä hyvä, etten muistanut aiemmin, olisin kuitenkin vain ajatellut liikaa. Ja periaatteessahan tämä on vain yksi päivä muiden joukossa.)

Ylihuomenna Helsinkiin, lauantaina Tallinnaan. Med äiti. Palaudumme sunnuntaina ja näillä näkymin luuhailemme alkuviikon Helsingissä. Kiva, kiva.

Toivottavasti ehdin näkemään Jaanaa ennen lähtöä. Edellisestä treffailusta on jo sen verran pitkä hetki, että vieroitusoireet vaivaavat.

Hurjan pitkä vuodatus. Pitäisi kai kirjoittaa useamminkin, vaikkei oikeasti mitään suurta ja mahtavaa mainittavaa olekaan. Jossain vaiheessa (montakin kertaa kesän aikana) ajattelin, että blogin kirjoittaminen saa jäädä. Ainakin toistaiseksi tämä jatkuu, fiiliksen mukaisesti. Jatkostahan ei koskaan tiedä...