Naanuskalle kiitos. Suuri sellainen.

Asiaa en ole vieläkään erityisemmin tajunnut ja tämä päivä on mennyt niin unessa, etten ole oikeastaan edes ajatellut. Hautajaiset 20.päivä, viimeistään tuolloin totuus kolahtaa päähäni (kun minusta on kyse).

Heräsin vajaa tunti sitten hieman myöhäisiltä päiväuniltani ja nyt sitten olen aivan pihalla kaikesta. Väsyttää vieläkin, eli ehkä olisi toiveissa selvitä tänään ajoissa nukkumaan. (Niin varmaan.)

Käytettiin tänään töissä KPL-kansiota. Oli aikaa selata ja tehdä ihastuttava löytö; CD:ltä kuului tuttu ääni. Jännää miten niin pienet asiat voivatkin tuntua niin mukavilta ja turvallisilta.

Toinen päivän pelastus oli Markuksen puhelu tuossa "päiväunien" jälkeen. Jos joku puhelu voi olla kuin halaus, niin tuo puhelu oli juuri sellainen. Olen ehkä vaikea ihminen, mutta en ole ainut. Tuli niin monta asiaa, mistä saattoi sanoa, että "niinpä, tiedän niin hyvin mitä tarkoitat". Voi, eikä olla nähty pieneen ikuisuuteen. Ensi viikolla (pakko), ehkä jopa sunnuntaina, jos en ole kovin huonovointinen.

Olen ihan tukossa ja silmät ovat täynnä tikkuja. Mukavaa, kun oireet ovat jo tässä vaiheessa tätä luokkaa...

Piti tänään tehdä yhtä ja toista, mutta taitaa jäädä väliin. Ehkä huomenna?