Varasin sitten juuri itselleni lipun CMX:n keikalle ensi torstaiksi. Suunnittelin tuota jo aiemmin, luovuin ajatuksesta koska perjantaina on kuitenkin töitä ja nyt totesin, että "kyllä se yksi päivä menee". Olisi kuitenkin vain harmittanut, jos olisi jättänyt väliin. Kun ei mitään parempaa syytä olisi ollut. Seuraahan ei ole tiedossa, joten tästä taitaa tulla taas yksi keikka ihan itseni seurassa.

Eilinen oli täysi hajoaminen. En ollut osannut tai halunnut sisäistää tapahtunutta, mutta kummasti totuus valkeni kappelissa istuessa ja arkkua tuijottaessa. Toisaalta harvemmin nuo mitään erityisen mukavia tapahtumia ovat, mutta ehkä se tästä. Jossain vaiheessa. Eetu käyttäytyi mielettömän hienosti ja esitti elämääkin suurempia kysymyksiä. Ihana. <3

Ainakin viisi päivää töitä. Ehkä enemmän tai sitten ei. Asia selvinnee jossain vaiheessa. Tiedän jo valmiiksi, että aamulla tulee olemaan täyttä tuskaa herätä. Nukuin viime yön tolkuttomasta väsymyksestä huolimatta hyvin katkonaisesti, jalan takia ja muutenkin. Havahduin nimittäin joskus neljän jälkeen siihen, että yläkerrassa alkoivat bileet. Ei se kovaääninen puhe tai musiikki niinkään, enemmän se jyminä vitutti. Epäilen vahvasti, että ohjelmanumerona oli huonekalujen päältä lattialle hyppiminen tai että juhlijoiden joukossa oli esimerkiksi norsuja. Jospa ensi yö olisi rauhallisempi... Väsyttäisi nimittäin edelleen...

Himoitsen jostain syystä sitrushedelmiä, mielellään sitruunaa tai limeä. Tekee varmasti hyvää hampaille...