Kävimme siis Jaana-ystäväiseni kanssa tänään katsomassa "8 päivää ensi-iltaan". Kerrassaan mahtava! Hyvä juoni (no, melkoisen etukäteen arvattava), paljon valtavan lahjakkaita näyttelijöitä, hyvää musiikkia ja käsittämättömän hyviä reploja (joita voin sitten alkaa viljelemään). Tykkäsin kovasti. Olihan tuo melkoisen imelä, myönnän, joten ehkä voisi olla korkea aika huolestua...

Ainut miinus reissussa oli se, että kotimatkalla huomasin hukanneeni heijastimeni. Harmittaa ja kovasti. Kyseessä kun oli ainut heijastin, josta koskaan olen tykännyt... Tahdon uuden, samanlaisen. Tai vanhakin kelpaa. Jos siis joku löytää Jyväskylän keskustan alueelta (mahdollisesti leffateatterista) punaisen, sydämen muotoisen, puusta (?) valmistetun heijastimen, jonka kiinnitys on ns. "lapas-klipsi", niin kerro minullekin! Voi tehdä päivän hyvän teon ja tehdä yhden tyttölapsen hyvin iloiseksi.

Edelliseen kirjoitukseen liittyen; en päässyt tekemään kivan sedän kanssa töitä. Ehkä ensi viikolla, toivottavasti.

Muuten sitten... Ajattelen edelleen aivan liikaa. Avauduin asioista eilen illalla Jaanalle (kiitos), vaikka olin luvannut pitää suuni kiinni. Minähän olen tunnetusti huono pitämään uuden vuoden lupauksiani. Mutta niin. Pitäisi ajatella vähemmän ja toivoa, ettei kaikki asiat tulisi uniin... Niinpä niin.

Huomenna ehkä hieman ostoksille. Tarvitsen uusia yöpukuja (ja olen tässäkin asiassa melko hankala yksilö) ja tänään löysin muutaman hyvin houkuttelevan vaihtoehdon. Joten katsellaan...