Siltä vähän tuntuu. Olen kahden päivän aikana häärännyt keittiössä enemmän kuin ehkä kuukauden aikana. Tiskannut ja leiponut, lähinnä. Kaksi piirakkaa, rahkaa, ruokaa, sämpylöitä. Onko minusta tulossa joku kodinhengetär? Huolestuttavaa.

Sämpylöitä tein oikeastaan sen takia, että tarvitsin jotain rauhoittavaa ja joku on joskus sanonut, että taikinan vaivaaminen on rauhoittavaa. Oikeastaan se taisi jopa toimia, ainakin hetkellisesti. Lisäksi sämpylöistä tuli maukkaita ja harvinaisen kauniin näköisiä.

Leiri meni olosuhteisiin nähden ihan hyvin, ainakin lapset nauttivat olostaan. Ja täytyy myöntää, että kyllä mulla on kivoja työkavereita. Ilman tuota porukkaa pääni olisi voinut irroittaa ja heittää jonnekin. Väsy kyllä iski, mutta suuremmilta traumoilta vältyttiin. Ja syksyllä jatketaan...

Viikonloppuna oli kivat tuparit ja hauskoja ihmisiä. Kiva aina huomata, että jotkut asiat eivät muutu. Baariin ei selvitty (ei ois kyllä jaksanutkaan, hyydyin taas kotimatkalla), mutta onhan tässä kesää... Jaanaakin ehdin näkemään ihan ajan kanssa alkuviikosta (juttujen laadukkuus oli taas ihailtavaa), kiitos. Muuten päivät ovat lähinnä tuntuneet valuvan jonnekin.

Huomenna Tuuriin ja illalla toivottavasti katsomaan YUP (ihan Jyväskylässä siis). Toivottavasti huolella harjoiteltu puudeli-ilmeeni tehoaa, tuon bändin haluaisin pitkästä aikaa nähdä ja mielellään hyvässä seurassa.

Muuten sitten... Ajatukset sahaa turhan paljon edestakaisin ja asioihin on vähän vaikea suhtautua. Tiedän, ettei ajatteleminen tässä asiassa auta mitään, mutta en muutakaan taas osaa. Tai jos en tajua itse ajattelevani, asiat tulevat uniin. Hmm. Lisäksi uusimman Me Naiset-lehden horoskooppi (joihin en edes usko!) oli taas jotain niin... "Tarkastele tiettyä tapahtumaa laajemmasta perspektiivistä äläkä tee hätäisiä johtopäätöksiä." Niinkö?

Vähän väsyttäisi.