Ja ehkä muutakin.

Vierailin eilen pesutuvassa pesemässä pyykkiä. Ensimmäinen kone onnistui ihan hyvin ja tyytyväisenä täytin koneen uudelleen. Tuntia myöhemmin palasin alas noutamaan pyykkejä, mutta asia ei ihan niin helposti onnistunutkaan. Kone oli kaiken järjen mukaan pysähtynyt ja minä oikeaoppisesti sammutin virran. Kuinka ollakaan, koneen luukku ei aukea. Pyörin ympyrää muutaman minuutin ja yritän uudestaan, ei aukea. Napsuttelen virtoja päälle ja pois, kokeilen luukkua eikä vieläkään mitään. Aikaa kuluu ja paniikki alkaa iskeä. Tuossa vaiheessa olin taas niin kypsä kaikkeen, että olo oli lievästi sanottuna epätoivoinen (tässä vaiheessa jo naurattaa). Hetken aikaa jo harkitsin moukaroivani luukun jollakin auki, mutta (onneksi) järkikultani (edes tällä kertaa) voitti. Lekan sijaan tartuin puhelimeen ja soitin huoltomiehelle. Siis ihan perus nti-meininkiä, "anteeksi, mutta tää pesukoneen luukku ei aukea"... Loppujen lopuksi huoltomies tuli, napsutteli virtoja, kokeili luukkua, kävi sähköpääkeskuksella, naksutteli ohjelmia ja, ta-daa, lopulta sai luukun auki. Ei onneksi ensimmäisellä kokeilulla, muuten ois ehkä saattanut hävettää... Jokatapauksessa happy end, pyykit saatiin ulos ja osa niistä on ehkä jo kuiviakin. Ja henkilökohtaisesti en hetkeen tuohon pyykkitupaan aio astua.

Olen shoppaillut viime aikoina jonkin verran. Laukku (siis MUN laukku!), takki, muutama paita, jne... Työkaverini totesi tänä aamuna "maksimoineen kurjuutensa ja harrastaneensa shoppailuterapiaa" ja ostaneensa nahkatakin, vaikka "ehkä ne autonkorjaus-laskut ois riittäneet". Pohdittiin naiseuden syvintä olemusta ja shoppailuterapian vaikutusta. Itse onnistuin syömään aamiaiseksi ilmeisesti jotain ärrimurri-keksejä ja olin varsinainen päivänsäde. Töiden jälkeen sitten piipahdin kaupungilla ja mukaan yllättäen tarttui jotain, neulepoolo nimittäin. Oikein kiva ja alennuksella, mutta tuo väri. "Baltic Pink" -ja siltä se näyttääkin. En olisi ihan heti uskonut tuota valitsevani ja tällä hetkellä hirvittää, mutta saa nähdä. Saattaa olla, että rehellistä palautetta tuosta tulee (ainakin sitä repeilyä), mutta jos itse tuota opin käyttämään niin hyvä. "Olen reipas."

Toiseen kauppaan jäi jotain kivaa, joten katsellaan, selviänkö huomenna töiden jälkeen kotiin. Huomenna on kuitenkin työnohjaus, joka saattaa hieman levitä käsiin (epäilen, että tulee joltain taholta ei-niin-kivaa-palautetta), joten katsellaan...

Kävin tänään soittamassa ja ihme kyllä soitto jopa kulki ja kuulosti joltakin. Ei hassumpaa. Ensi viikolla lisää, toivottavasti. Hurjan mukavaa, että tuo on taas mahdollista. Kiitos vain.

Viikonlopusta sen verran, että oli kivaa ja paljon kivaa. Kiitos! Uusiksi otetaan, toivottavasti talvella. Itse tosin olin perjantaina järkyttävän väsynyt ja varmaan jossain vaiheessa yötä sangen hehkeää seuraa. Olen pahoillani. Myös vatsakipu oli ehdoton miinus, mutta onneksi sekin joskus sunnuntaina helpotti. Univelka oli valtava, samoin mustelmien määrä (ja mitä oudoimmissa paikoissa), mutta ajan kanssa niistäkin pääsee eroon. Kai?

Huomenna on 12.9. Hyvää syntymäpäivää vain, jos nyt oikein päivämäärän muistan. Huomenna voinkin sitten olla vain hiljaa. Mielenkiintoista huomata jo kuukauden jälkeen, että kuvio liukuu kovaa vauhtia viime kevään malliin. Eihän siinä, kai tämä oli arvattavissa. Ikävä, siltikin.

Oikeasti piti kirjoittaa yksikkö- ja monikkomuodoista, mutta se nyt vähän jäi. Ehkä myöhemmin. Nyt suihkuun ja katsomaan 9/11-salaliittoteorisointia. Eli luultavasti puudun taas hyvin pian. Funnel olisi tänään keikkaillut Jyväskylässä, mutta väsytystää ja aamulla pitää mennä töihin, joten jää väliin. Valitettavasti.

Loppuun pieni pala Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä. "Rouva Fortuna" on soinut päässäni jo hetken (Semmareiden "Kära"-biisin lisäksi) ja erityisesti juuri tuo kohta. Sisäinen biisilistani on taas niin kovin mielenkiintoinen, joukkoon kun voisi lisätä myös Pentti Rasinkankaan "Leijojen maan" ja "Miksi meillä ei ole koiraa?".

"Entä maistuisiko suudelma takapihalla talvi-iltana, ja humalassa huulet rohtuneet. Niin kömpelönä ja arkana nuo kaksi rakkauden vimmaansa ovat ensi kertaa kajonneet..." -SEHV-