Kolmas yritys kirjoittaa samaa kirjoitusta...

Viihde-pitoinen viikonloppu on takana ja krapulakeiju ei lainkaan luokseni eksynyt. Aluksi perjantaina olin liikenteessä työkavereiden kanssa ja eilen sitten sukulaisten sekä muiden tuttavien kanssa. Oli kivaa ja kuluneen viikon jälkeen melkoisen rentouttavaa -ainakin osan ajan. Ja juttujen taso oli jälleen oi-niin-huima...

Olen ehtinyt tässä taas pyöritellä perjantaita päässäni ihan urakalla ja eilen vuodattaa tätä ääneenkin (Jaanalle iso kiitos kuuntelusta). En tiedä. Käyn kamppailua itseni kanssa, uskoako asioita vai ei. Ahdistaa. Aika ja paikka oli täydellisen huonosti valitut eikä tilanne (vaikka oikeastaan juuri mitään ei tapahtunutkaan, saa tuosta hyvin kieron käsityksen mitä olisi voinut tapahtua) jäänyt huomaamatta. Epäilen, että asiasta kuullaan vielä tai ainakin tätä pyöritellään mielissä...

Keskustelu jäi jälleen kesken. Tuskin mikään muuttuisi, vaikka saataisiin se käytyä loppuun, mutta silti sen voisi käydä loppuun. Toisaalta tiedän, miten vaikeaa se taas olisi. En tiedä. Miten tämä ihan oikeasti on näin voinutkaan mennä? Miksi?

Juuri tällä hetkellä aamulla töihin meno ei houkuttele. Ahdistaa, jännittää, pelottaa. Ja ennen kaikkea, väsyttää. Olen kuluneen viikon aikana nukkunut korkeintaan neljä tuntia yössä ja tässä vaiheessa fysiikka alkaa pettää. Pinnani on vielä normaalia lyhyempi, keskittymiskykyä ei ole, mieliala vetää ihan vuoristorataa (tämä päivä on niin hyvä esimerkki; hysteerisiä naurukohtauksia ja myöhemmin ihan yhtä rajuja itkupotkuraivareita) ja tämän illan olen potenut omituisen voimakasta huimausta. Ei hyvä. Tein päivällä kaikkeni, jotta olisin saanut nukuttua edes hetken, mutta turhaan. Tällä hetkellä väsyttää, mutta käyn melko pahasti kierroksilla, joten saa nähdä kuinka käy...

Ihan pallo hukassa olo.