Väitän, että jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämäänsä jollekin ja jollakin tapaa mustasukkainen. Ei taatusti se miellyttävin piirre, vaikkakin tietyissä tilanteissa ja pienessä määrin saattaa tehdä hyvää.

Niin. Siis nimenomaan tietyissä tilanteissa. Oma tilanne on se, että ei pitäisi kai edes voida olla mustasukkainen. Näin ei tietenkään ole ja on aina yhtä raivostuttavaa löytää tuo piirre itsestään. Kuten lauantaina. Käyttäydyin kuin pienisuuri idiootti ja olen kaikkea muuta kuin ylpeä itsestäni.

Törmättiin (siis ihan kirjaimellisesti) lauantaina keikalla ja tuon jälkeen oli jälleen kerran sellainen olotila, että matto olisi vedetty jalkojen alta. Kumpikaan ei osannut käyttäytyä erityisen luontevasti, ei vaikka ne muutama lause kahden kesken vaihdettiinkin. Toisaalta, tilanne oli ihan riittävän kamala ilman että henkilömäärä olisi ollut kolme...

"Kroppa kunnossa, mut sielu paskana..." -8 päivää ensi-iltaan

Oma mustasukkaisuustonttu nosti päätään jo siinä vaiheessa, kun tietyt ihmiset näin. Olotila ei tuon pienen "keskustelun" jälkeen parantunut yhtään, saati itse keikan aikana (näkökentässäni oli asioita, joita en olisi tahtonut nähdä eikä paikan vaihtaminen oikein auttanut). Täysin väärä filminauha on pyörinyt lauantaista lähtien pääni sisällä. Ahdistavaa.

"Minussa on vika, minä en kerta kaikkiaan osaa unohtaa." -Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

Tuntuu, että kaikki, mitä suunnilleen puolentoista vuoden aikana on minulle sanottu, on ollut valhetta. Ja minä olen loppujen lopuksi asiat uskonut. Ja ehkä vielä pahempaa; mitä kaikkea olenkaan itse ehtinyt sanoa. Silläkin uhalla, että joskus olen päättänyt, etten avaudu, että on turvallisempi olla hiljaa. Että jos joskus sitä on tuntenut itsensä tyhmäksi, niin tällä hetkellä...

Pitäisi pyytää anteeksi käyttäytymistä ja sanomisiani. En vain tiedä, onko sellaiseen tilaisuutta (ainahan sellaisen voisi yrittää järjestää), onko siitä enää mitään hyötyä ja pystyisinkö minä siihen. En myöskään juuri nyt tahtoisi juuri kyseiselle ihmiselle myöntää olevani mustasukkainen. Eihän sillä suoranaisesti ole mitään merkitystä, kuten ei silläkään, mitä ajattelen tai tunnen...

Anteeksi.

Ikävä.

"Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun. Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun..." -YUP