Ehdin tuossa muutama viikko sitten hyppiä riemusta; minulta kysyttiin halukkuutta tehdä viikon "vaihdos" erään toisen työntekijän kanssa. Tämä tarkoittaisi jotain muuta kuin sitä, mitä nyt teen ja suostuinkin -hyvin innokkaasti. Myöhemmin mietin jopa, että kuulostinko liiankin innokkaalta...

Joka tapauksessa, tänään minulle paljastui, etten saakaan tuota viikon pätkää vaan työkaverini saa kahden viikon pätkän. Asia ilmoitettiin lähinnä toteamalla eikä minua edes mainittu tässä yhteydessä. Olin niin kiukkuinen, etten uskaltanut avata suutani kysyäkseni aiheesta. En siis tiedä, onko tämä joku aikataulusekaannus vai jotain muuta. Ja jos kyseessä on sekaannus viikkojen kanssa, niin olisi joku voinut alunperinkin mainita minulle syyn, miksi minua on edes kysytty.

Olisin todellakin mieluusti lähtenyt viikoksi tekemään jotain muuta -ja vaikka pidemmäksikin aikaa, jos se olisi mahdollista. Kun ei tuo minun paikkani ole. He, jotka tämän tietävät, ovat kyllä sanoneet, ettei se minusta näy ja se on tietysti hyvä. Tämän jälkeen en vain ole niinkään varma, ettei näkyisi...

Harmittaa, kiukuttaa ja suoraan sanottuna vituttaa. Olen yksin kotona, joten en voi edes kiukutella kuin itselleni -ja kokeellisesti syödä riisisuklaata, jos se vaikka auttaisi.

Olisin voinut edes ottaa sen aamupäiväisen hymyn iltapäiväisen palaverin jälkeen, olisi voinut edes hieman helpottaa. Vaikka itsehillintä olematon onkin...