Laskin tänään hyvin monta kertaa sinne sataan, sekä ääneen että mielessäni. Hyvin kaaottinen työpäivä.
Olin luokassa, missä vietin jo eilisen työpäivän. Tänään vain ei
sujunut yhtä hyvin kuin eilen. Ei läheskään yhtä hyvin. Sen ikäinen
lapsi vain painaa jonkin verran, varsinkin jos kantamaan joutuu
useamminkin kuin vain kerran. Ja jos kannettava itse heittäytyy täysin
veltoksi. Eetulle joutuu toteamaan sen mönkiessä sylissä, että "sä
painat jo jonkin verran, menetkö maahan vai saanko istua?". Poika on
kuitenkin vielä pieni. Tämän päivän kannettavaan lisätään monta vuotta
ja automaattisesti myös enemmän kokoa. Varsinkin, jos kannettava pistää
kaikin voimin vastaan...
Istuin jossain vaiheessa lattialla ja yritin pitää lasta paikoillaan.
Uskomatonta, kuinka paljon voimia niinkin pieni ihminen saa
tuollaisella hetkellä. Oli työn ja tuskan takana saada pidettyä hänet
edes suurinpiirtein paikoillaan. Toivottavasti huominen päivä menee
suunnitelmien mukaan. En tahdo enää yhtään muutosta tai poikkeusta
tälle viikolle...
Ei tässä varmaan muuta. Olo on hyvin vetämätön, tekisi mieli vain lojua
sohvalla ja katsoa televisiota. Tämän päivän sää ei yhtään parantanut
vireystasoa. Miksei voinut tulla jo talvi? Eilinen lumisade tuntui niin
ihanalta, tämän päivän vesisade ja loskassa kahlaaminen taas karmealta.
Tahdon lunta, tahdon talven.
Tarvitsen energiaa. Heräsin viime yönä liian monta kertaa ja nukuin aivan liian vähän. Ensi yönä on pakko saada nukkua.
"...Ei, ethän herätä mua. En tahdo mennä. Ei, ethän pyydä mua, tänä yönä..."
tiistai, 29. marraskuu 2005
Kommentit