Oltiinpa tänään Semmareiden keikalla. Hieno, erilainen mutta en voinut taas kuin ihastella. Seuran suhteen alkuperäinen kokoonpano valitettavasti muuttui ja rehellisesti täytyy myöntää, että kovin erilaiselta tuntui myös siksi. Harmi. No, seuraavaa kertaa odotellen...

Paljon uutta matskua ja muutama vanha tuttukin (vähän uudistettuna). Uusimpiin ihastuksiin kuuluvat ehdottomasti "Pilviin" (rakkautta ensi kuulemalla), "Kära" (ehdottomasti!) sekä "Rakkaus pukilla" (oi niin kornia).

...ja keikan jälkeen päädyin tyttöjen mukana Gaialle tyhjentämään yhdet tuopit. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta olut maistui yllättävän hyvältä. Kannattais huolestua.

Muuten sitten... Ajatukset kiertää ympyrää harvinaisen vauhdikkaasti. Väsyttää hurjasti, mutta pahoin pelkään ettei Nukku-Masa ole tänne selviämässä. Keskittymiskyky on ollut jo monta tuntia aika heikoilla ja olen lähinnä tyytyväinen, ettei tarvitse tehdä mitään. Käyn taas pahasti itseni hermoille. Päässä on monen monta kysymystä, joihin ei ole vastauksia (ellei niitä itse keksi). En ymmärrä, miksi pitää ajatella ja toisaalta, en osaa olla ajattelematta. Häiritsevää.

Valitan, vaikka tämä ei edes ole oikea ongelma. Joillakin ihmisillä on niitäkin. Kannattaisi siis olla hiljaa vain.

Mainittakoon vielä, että keskiviikkona oli valintakoe. Jooei, ei pelkoa jatkoon pääsystä. Pitäisi alkaa pohtia ensi syksyä ja sitä, aionko toteuttaa suuri yöllisiä (väsyneessä ja hysteerisessä mielentilassa tehtyjä) suunnitelmia. Vai kenties jotain muuta. En tiedä.