Olen ollut viime aikoina kovin aktiivinen tämän kirjoittamisen kanssa. Jotenkin tämäkin on vain jäänyt. Ehkä syksy palauttaa rutiinit ja rytmin.

Mitäpä kaikkea on tapahtunut vai onko mitään? Olen nähnyt ihmisiä enemmän ja vähemmän. Tarun kanssa vietimme hienon päivän Tampereella viikko sitten perjantaina. Nautimme auringosta, söimme hyvin ja shoppailimme. Vaatteiden ostaminen muutaman tuopin jälkeen on toimiva ratkaisu, sovituskoppi-ahdistus ei iske niin suuresti. Enkä yhtään ostosta kadu, en. Viikko sitten lauantaina päädyin Jaanalle yöksi, mikä oli oikein oiva ratkaisu. Yritin hieman selventää käyttäytymistäni (siinä tuskin tosin onnistuen). Muuten vietimme laatuaikaa ja niin, nyt olen vihdoin nähnyt Madagascarin. Oi, kerrassaan hilpeä elokuva!

On myös ihmisiä, joita en ole nähnyt. Harmitus. Osan kohdalla ihan oma vikani (poden huonoa omaatuntoa), osan kohdalla taas pallo ei ole minulla.

Luuhasin osan viime viikosta Ellun kämpällä, se kun on työharjoittelun ansiosta tyhjänä. Toisaalta tuntuu, että kyseinen kämppä pelastaa järkeni, toisaalta taas... No, eivätpähän tietyt tosiasiat unohdu. Tulen siellä kuitenkin pyörimään enemmän tai vähemmän tässä tulevina viikkoina...

Perjantaina suuntasimme Helsinkiin. Toimin kuskina ja lähinnä kihisin kiukusta koko matkan. Autolla ajamisessa ei ollut mitään vikaa vaan siinä, että juuri ennen lähtöä kuulin kuinka eräiden ihmisten toiminta aiheuttaisi minun iltasuunnitelmieni peruuntumisen. Tuossa vaiheessa oli turha selittää, että olen jo sopinut joitakin asioita, joista en tahtoisi luopua. Pääsimme perille suuremmin eksymättä, vaikkei ajotyylini ehkä se kaikkein rauhallisin ollutkaan. Ja loppujen lopuksi kaikki meni alkuperäissuunnitelman mukaan. Pääsin pienen seikkailun jälkeen keskustaan, selvisin ilman traumoja vähintäänkin mielenkiintoisesta ratikka-matkasta (ihmisten alkukantaisuus tulee välillä niin mukavasti esiin) ja lopulta löysin myös Anskun ja kumppanit. Ilotulitukset olivat valtavan hienoja, vaikka ei niitä kyllä sanoin voi kuvailla. Mahtavia. Päädyin myös lopulta Anskulle yöksi, kiitos vain kovasti.

Lauantaina lähdimme äidin ja mummin kanssa Tallinnaan, josta palasimme eilen. Reissu oli periaatteessa ihan onnistunut, joskin mummin kanssa on aina ne puolensa ja puolensa. Reissu jäänee viimekseksi lajissaan kyseisen ihmisen kohdalla. Pääsimme hotellissa business class-puolelle ilman lisämaksua, mikä oli vallan mainiota. Hieman shoppailua (pari paitaa, lapaset, kivaa pientä sälää), jonkin verran tuskastumista (minulla ei ole pitkä pinna) ja sopivasti huurteisia juomia. Ihan kivaa.

Tallinnan reissusta voisi sanoa ehkä jotain muutakin, mutta avaudun kenties joskus toiste esimerkiksi muutamasta omituisesta ihmisestä. Nyt jäätelöä ja Pelinaisia.