Olen ollut viime aikoina kovin aktiivinen tämän kirjoittamisen kanssa.
Jotenkin tämäkin on vain jäänyt. Ehkä syksy palauttaa rutiinit ja
rytmin.
Mitäpä kaikkea on tapahtunut vai onko mitään? Olen nähnyt ihmisiä
enemmän ja vähemmän. Tarun kanssa vietimme hienon päivän Tampereella
viikko sitten perjantaina. Nautimme auringosta, söimme hyvin ja
shoppailimme. Vaatteiden ostaminen muutaman tuopin jälkeen on toimiva
ratkaisu, sovituskoppi-ahdistus ei iske niin suuresti. Enkä yhtään
ostosta kadu, en. Viikko sitten lauantaina päädyin Jaanalle yöksi, mikä
oli oikein oiva ratkaisu. Yritin hieman selventää käyttäytymistäni
(siinä tuskin tosin onnistuen). Muuten vietimme laatuaikaa ja niin, nyt
olen vihdoin nähnyt Madagascarin. Oi, kerrassaan hilpeä elokuva!
On myös ihmisiä, joita en ole nähnyt. Harmitus. Osan kohdalla ihan oma
vikani (poden huonoa omaatuntoa), osan kohdalla taas pallo ei ole
minulla.
Luuhasin osan viime viikosta Ellun kämpällä, se kun on työharjoittelun
ansiosta tyhjänä. Toisaalta tuntuu, että kyseinen kämppä pelastaa
järkeni, toisaalta taas... No, eivätpähän tietyt tosiasiat unohdu.
Tulen siellä kuitenkin pyörimään enemmän tai vähemmän tässä tulevina
viikkoina...
Perjantaina suuntasimme Helsinkiin. Toimin kuskina ja lähinnä kihisin
kiukusta koko matkan. Autolla ajamisessa ei ollut mitään vikaa vaan
siinä, että juuri ennen lähtöä kuulin kuinka eräiden ihmisten toiminta
aiheuttaisi minun iltasuunnitelmieni peruuntumisen. Tuossa vaiheessa
oli turha selittää, että olen jo sopinut joitakin asioita, joista en
tahtoisi luopua. Pääsimme perille suuremmin eksymättä, vaikkei
ajotyylini ehkä se kaikkein rauhallisin ollutkaan. Ja loppujen lopuksi
kaikki meni alkuperäissuunnitelman mukaan. Pääsin pienen seikkailun
jälkeen keskustaan, selvisin ilman traumoja vähintäänkin
mielenkiintoisesta ratikka-matkasta (ihmisten alkukantaisuus tulee
välillä niin mukavasti esiin) ja lopulta löysin myös Anskun ja
kumppanit. Ilotulitukset olivat valtavan hienoja, vaikka ei niitä kyllä
sanoin voi kuvailla. Mahtavia. Päädyin myös lopulta Anskulle yöksi,
kiitos vain kovasti.
Lauantaina lähdimme äidin ja mummin kanssa Tallinnaan, josta palasimme
eilen. Reissu oli periaatteessa ihan onnistunut, joskin mummin kanssa
on aina ne puolensa ja puolensa. Reissu jäänee viimekseksi lajissaan
kyseisen ihmisen kohdalla. Pääsimme hotellissa business class-puolelle
ilman lisämaksua, mikä oli vallan mainiota. Hieman shoppailua (pari
paitaa, lapaset, kivaa pientä sälää), jonkin verran tuskastumista
(minulla ei ole pitkä pinna) ja sopivasti huurteisia juomia. Ihan
kivaa.
Tallinnan reissusta voisi sanoa ehkä jotain muutakin, mutta avaudun
kenties joskus toiste esimerkiksi muutamasta omituisesta ihmisestä. Nyt
jäätelöä ja Pelinaisia.
maanantai, 21. elokuu 2006
Kommentit