Ooh! Olen haltioitunut! Näin juuri ikkunastani kesän ensimmäisen
siilin, joka kiertää kehää nurmikolla. Se on niiiin suloinen. Tekisi
niin mieli mennä katselemaan sitä lähempää kuin näin ikkunan takaa,
mutten halua pelästyttää toista. Niih.
No niin. Se siileistä, ehkä.
Kävimme tällä viikolla hieman leirikouluilemassa yhden luokan kanssa ja
oli oikein mukavaa. Pelailua, lettujen paistoa, syömistä, saunomista ja
yhdessä hengailua. Pääsin eroon talviturkistani (kiitos vain
kannustuksesta) ja vesi oli hyvin kylmää. Hrr. Taas yksi luokka, jota
tulee ikävä ja työkaveri, joka osoittautuu vielä upeammaksi ihmiseksi
kuin etukäteen kuvittelin. Eli kivaa oli.
Haa, ensimmäisen siilin seuraan liittyi toinenkin siili, joka
juoksentelee järjetöntä vauhtia. Tämän illan viihdeosuus tuleekin noita
kahta seuraamalla.
Ristiäiset sunnuntaina ja lahjankin sain ostettua tänään.
Turvallisuus-syistä jätetään lahja-aihe tähän, en tiedä ketkä tätä
lukevat...
Näin eilen Anskua. Vietimme aikaa koiravahteina (oli kyllä söpö otus)
ja maailmaa parantamalla. Oli erittäin mukavaa, harmi vain että aika
kului niin nopeasti...
Enää kaksi perjantaita töitä, eli enää neljä tuntia erään ihmisen
kestämistä. Tai ehkä kaksi, toivottavasti. Kaikista vain ei voi tykätä.
Eikä pidäkään.
Huomenna ehkä toivottavasti luvassa keikkailua, mikäli vain saamme
liput. Kovasti tahtoisin. Ja lisää keikkailua on luvassa viikon
kuluttua lauantaina, Semmarit jälleen kerran. Ensi viikolla myös
Helsinkiin, mikäli suunnitelma menee läpi. Kivaa.
Kivaa kai muutenkin. Ainakin välillä, ainakin joskus. Jos ei ajattele. Kyllä se todellisuus vielä iskee.
Leukoihin sattuu ihan hirvittävästi. Tarvitsen särkylääkettä.
"Kuuletko, lehdet putoilee. Nyt
tiedän että lähtö lähenee. Taas palataan alkupisteeseen. Ei jaksais
ajatella. Huhtikuussakin lunta maassa on, ja välimatka yhä loputon.
Soitellaan... Soitellaan..."
torstai, 18. toukokuu 2006
Kommentit