Pitäisi olla nukkumassa. Ihan oikeasti. En ole herännyt yhtenäkään aamuna ihan oikeaan aikaan (mutta vain eilen myöhästyin) ja tiedän, ettei valvominen paranna tilannetta. Tarvitsen jonkun, joka komentaa ajoissa nukkumaan. Ihan kuin se muka auttaisi... En vain osaa mennä nukkumaan silloin kun se olisi fiksuinta.

Huomenna puolitoista tuntia koulua, whii. Melkein turhauttavaa mennä sinne. Tosin menen vain jos herään ajoissa. Ajoissa heräämistä voisi auttaa nukkumaan meno ihan juuri nyt. Piiri pieni pyörii...

Pitäisi muutenkin tehdä niin monta asiaa. Leikin, että olen huomenna aktiivinen, kun en kerran ole juurikaan koulussa. Jotenkin epäilen, etten saa mitään tehtyä. Hmpf.

En muuten edelleenkään allekirjoita väitettä, että kipu olisi kivaa tai nautittavaa. Tästäkin taisi olla puhetta viime viikolla, keittiön pöydän sijainnin lisäksi. Mutta niin. Selkään sattuu. Paljon. Liikaa. Ei ole yhtään kivaa. Melkein mietin, että mitä nukkumisesta tulee kivun kanssa, mutta jos löytäisin jotain nappeja jotka auttaisivat.

Olen päässyt hengestäni hyvin monta kertaa viime öiden aikana. Unistani saisi kuvattua surkean ja kaaottisen elokuvan. Ja unet muka alitajuntaa... Kenenköhän alitajuntaa?

Ajatus katkeilee koko ajan. Lisää päivitystä luvassa ehkä lähitulevaisuudessa.