Väsyttää, mutten osaa nukkua. Pyörin ja kääntyilen, yritän löytää hyvää asentoja, katson kelloa ja tuijotan kattoa. Uni ei tule. Kun Nukku-Matti lopulta löytää tiensä perille, joku uni-otus kaivaa aina vääriä filminauhoja esitettäväksi. Katselen enemmän ja vähemmän sekavia ja painajaismaisia unia ja heräilen vähän väliä täydessä paniikissa -minkä jälkeen nukahtaminen on entistä vaikeampaa.

Viimeiset pari viikkoa on jatkunut näin ja nyt alkaa tuntua jo pahasti. Ihminen mitä ilmeisemmin tarvitsisi vähän enemmän unta kuin mitä nyt.

Yöllä on myös aikaa pohtia asioita. Todella kannattavaa, taatusti. Mutta jos uni ei tule, alkavat ajatukset kiertää kehää. Valitettavasti en ole vielä saanut päätettyä opiskelemaan hakemisesta tai ensi syksyn tilanteesta -tai edes siitä, missä välissä pitäisin kertyneet lomapäiväni.

Mikäli Nukku-Matti ei tänä yönä suostu vierailulle saapumaan, voin arvata, mitä pohditaan. Kävin tuossa puolitoista tuntia kestäneen fb-keskustelun (whipii!), jossa hieman yllättävä taho ilmaisi omaavansa tunteita. Juttu tuli melkoisen puskan takaa ja olen hyvin hämmentynyt. Enkä kyllä osannut sanoa yhtään mitään fiksua...

Eihän tässä. Jatketaan samaa rataa. Moisen tunnustuksen jälkeen vaan on vähän liian ikävä sitä "väärää ihmistä".

(Tässä muuten erinomainen esimerkki liian myöhään ja liian väsyneenä kirjoitetusta merkinnästä, jonka ehkä olisi voinut jättää tekemättä.)