"Forgive, sounds good. Forget, I'm not sure I could. They say time heals everything but I'm still waiting."

Harvinaisen sekava olo. Tai ristiriitainen, tai jotain. Yritin tänään kanavoida kaiken energiani ja samalla kaikki ajatukset siivoamiseen. No, täällä on harvinaisen siistiä ja paikat on jopa järjestyksessä -paitsi pääni sisällä.

"I'm through with doubt. There's nothing left for me to figure out. I've paid a price and I'll keep paying."

Löysin siivotessa pahvisen piparkakku ukkelin, johon työkaverini kirjoittivat kaksi vuotta sitten positiivisia asioita minusta. Siivottuani oli sitten pakko jälleen lukea nuo samat sanat ja lauseet siitä pahvin palasta. Eniten minua häiritsee se, etten tiedä, mikä on kenenkin kirjoittama. Osan tiedän, osan voin päätellä, osasta taas ei ole mitään käsitystä. En ole kiinnittänyt aiemmin tähän seikkaan huomiota, vaikka välillä noita onkin tullut lueskeltua. Vasta nyt, liki kahden vuoden jälkeen alan miettimään, kenen ajatuksia mikin on.

"I'm not ready to make nice, I'm not ready to back down. I'm still mad as hell and I don't have time to go round and round and round. It's too late to make it right, I probably wouldn't if I could 'cause I'm mad as hell. Can't bring myself to do what it is you think I should."

Huominen aiheuttaa myös ristiriitaisia tunteita. Ihan vapaaehtoisesti minä menen, lunastan lupaukseni. Kyllä minä tahdon mennä, ei kyse ole vain siitä, että muutamille ihmisille on tullut luvattua. Ongelma on omien korvien välissä -jälleen kerran. Suuresti vain epäilen, että huomenna sattuu -enemmän tai vähemmän. Olo on sitä luokkaa, että miten vain, niin sattuu silti. Positiivista, nah. Harjoittelen lähinnä pitämään itseni kasassa.

"I know you said can’t you just get over it. It turned my whole world around and I kind of like it."

Olisihan tämän voinut välttää, mutta tässä vaiheessa se on täysin turhaa. Eli unohdetaan se. Ja tuskimpa suurta pyyhekumia edes haluaisin käyttää, vaikka ehkä silloin olisi helpompaa. Mene ja tiedä. Sitä kuitenkin on tässä vaiheessa turha pohtia. Asiat olisi voinut hoitaa toisinkin. Kyllä. Omasta päätöksestäni en vain luopunut ja koska muuten on hiljaista, niin tilanne on edelleen avoin. (Ja rehellisyyden nimissä, niin se tulee olemaan vuorokauden kuluttuakin.)

"I made my bed and I sleep like a baby with no regrets. And I don’t mind sayin’ it’s a sad sad story when a mother will teach her. Daughter that she ought to hate a perfect stranger. And how in the world can the words that I said send somebody so over the edge that they’d write me a letter sayin’ that I better shut up and sing or my life will be over."

Vähän ristiriitainen olo myös viikonloppuna kuultujen asioiden takia. Tai ei, paremminkin vihainen ja surullinen. Pidän lääkäreistä entistä vähemmän. En käsitä, miten noin voi toimia. Mukavaa, että asutaan hyvinvointivaltiossa ja terveyspalvelut toimivat ja hoitavat potilaita. Ei todellakaan! Kolme tapausta läheltä ja vähemmän läheltä pienellä ajalla, eli mikä onkaan todellinen määrä ja tilanne...

I’m not ready to make nice, I’m not ready to back down. I’m still mad as hell and I don’t have time to go round and round and round. It’s too late to make it right, I probably wouldn’t if I could ‘cause I’m mad as hell. Can’t bring myself to do what it is you think I should."

Väsyttää. Toivottavasti Nukku-Matti suvaitsee vierailla luonani, muutana yönä kun on mennyt hieman pieleen tuo nukkuminen. Ei minun tapaistani, häiritsee. Mutta ehkä tänä yönä nukun ihan hyvin.

"I’m not ready to make nice, I’m not ready to back down. I’m still mad as hell and
I don’t have time to go round and round and round. It’s too late to make it right, I probably wouldn’t if I could ‘cause I’m mad as hell. Can’t bring myself to do what it is you think I should."

Koska tästä tuli varsinaisen negatiivinen kirjoitus, loppuun jotain positiivista. Uudet verhot ja sängynpeitto ovat asettuneet aloilleen ja näyttävät vallan hienoilta. Ihastelen täällä lopputulosta itsekseni ja olen varsin tyytyväinen ostoksiini.

"What it is you think I should."

Niin, ja jos ei kukaan huomaa, niin olen hyvin ihastunut Dixie Chicksiin. Suuri kiitos, että biisit ovat päätyneet koneelle. Varsinkin "Not ready to make nice" on aivan lumonnut minut.

"Forgive, sounds good. Forget, I’m not sure I could. They say time heals everything but I’m still waiting."