Olen kirjoittanut blogiini miltein päivälleen hirvittävän angstaus-kirjoituksen pieleen menneistä uuden vuoden suunnitelmista. Tänään en edes jaksa angstata. Kehitystä? Toisaalta erovaisuuksiakin löytyy; tälle vuodelle ei loppupeleistä edes ollut suunnitelmia (sen jälkeen kun olin kohteliaasti kieltäytynyt Kuopioon lähtemisestä).

Ihan varmaa syytä en tilanteeseen tiedä, puhelin kun on päättänyt olla hiljaa. En aio vaivautua lähettämään enempää viestejä tai soittamaan, kun ensimmäiseenkään viestiin en ole vastausta saanut. Olkoon. Käy tämä näinkin. Yksin kotona, valkoviiniä ja rommia. Kai huonomminkin voisi mennä?

(Eri asiahan on tietysti se, kuinka paljon hämmästyneitä ja sääliviä katseita saan siinä vaiheessa, kun uudesta vuodesta tulee puhe. "Voi miten säälittävää..." Sitäpä ehtii miettiä sittenkin. Mun elämä, ainakin niin olen luullut ja itselleni uskotellut.)

Harmi, ettei ikkunoista näe raketteja. Harkitsen hieman, josko lähtisin puolilta öin katsomaan niitä tuonne ulos. Lähtemisessä on muutama huonompi puoli, joten täytyy miettiä. Tiettyjen syiden takia voisi olla parempi pysyä vain neljän seinän sisällä, kaikesta en tarvitse muistutusta (ei minulla vielä niin huono muisti ole). Toisaalta taas minä oikeasti pidän ilotulituksesta ja olisipa silloin tässäkin illassa jotain, mikä oikeasti liittyisi uuteen vuoteen.

Loppuun pätkä uuttavanhaa ihastutani eli PMMP:tä. Uusi levy on erittäin hiano.

"Ja minä pyydän, olen pahan alku: tuokaa suuri pullo halvinta mitä vaan. Antony kieltäytyy, mut se on ainut, jonka täytyy mennä aikaisin tutimaan..."