Otsikko puhukoon puolestaan. Jyväskylän valintakokeen tulokset saapuivat tänään. En päässyt. En päässyt paikkaan, jonne keskimääräisesti joka toinen hakija pääsee sisään. Olo on tällä hetkellä erittäin kurja -ja pettynyt.

Niin. Sanoin itsekin valintakokeen jälkeen, etten oikein luota sisäänpääsyyn. Olo on silti pettynyt.

Vituttaisi muuten varmaan edes hieman vähemmän, jos hakijoita olisi ollut vaikka viisinkertainen määrä tuohon nähdä. Tästä puhutttin jo aiemmin; jos ei pääse sisään, miettii, että mitä olisi vaadittu siihen, että olisit ollut juuri se toinen.

Aion soittaa huomenna ja kysyä, mille sijalle olen pudonnut peruutuspaikkojen suhteen. Yhtään luottavainen olo ei ole. Kohtalon ironiaa, jos nyt Kemistä saisi paikan. En sinne edes tahdo.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vain purkaa, joten en aio kirjoittaa keikasta tai viikonlopusta. Nyt suuntaan aloittamaan itseni puuduttamisen. On sanottu, ettei alkoholilla voi hukuttaa murheitaan. Voi sen avulla ainakin turruttaa itsensä.

"Pää on kipeä, sisältä pimeä. Sattuu, satuttaa. Kaipaus kuvottaa, ikävä oksettaa. Rikkoo, rikotaan. Sä teet musta sairaan, sinisen ja harmaan..."