Joskus viime kuussa kuulin ihmisen kuolleen. Aavistelin, että kun nimi
paljastuu, saattaa se olla tuttu mutta tuskin kukaan kovin läheinen.
Aavistelunikin perustui lähinnä siihen, että +/- pari vuotta omaan
ikään ja täältä päin, joten ehkä tietäisin henkilön.
Päivät kuluivat ja unohdin koko asian. En yksinkertaisesti muistanut
tapausta. Kunnes tänään, nimi viimein hyppäsi silmilleni ja palaset
loksahtivat kohdalleen. Tiedän, kenestä on kyse.
Kyseinen
henkilö oli luokkakaverini kuuden vuoden ajan. Kyseessä ei taaskaan ole
mikään sydänystäväni tai paras kaverini, vain luokallani ollut hassu
tapaus. Toinen luokkakaveri vajaan vuoden sisälle. Rivit harvenevat
kovaa kyytiä.
Tuntuu jossain määrin oudolta. En oikein tiedä,
mitä ajatella. Kyllähän sitä on kuullut, kuinka tietyn iän jälkeen
vanhoja tuttuja löytyy paljon kuolinilmoituksista. Ei sen tämän iän
pitäisi olla...
"Mä filmin
kelasin, päiväkirjaa selasin taaksepäin. Naarmuja filmissä, roskia mun
silmissä katselin ja näin. Kaikki näkyi hetken mun edessäin, suljin
silmät uudelleen. Menneisyys on kuljettu, yhä silmät suljettuna mä
meen. Lipuu hiljaa huomiseen tämä minun lautta. Kyydissään luulen unta
näin olevan elämäin. Se lipuu hiljaa huomiseen, erehdysten kautta..."
keskiviikko, 9. elokuu 2006
Kommentit