Joskus viime kuussa kuulin ihmisen kuolleen. Aavistelin, että kun nimi paljastuu, saattaa se olla tuttu mutta tuskin kukaan kovin läheinen. Aavistelunikin perustui lähinnä siihen, että +/- pari vuotta omaan ikään ja täältä päin, joten ehkä tietäisin henkilön.

Päivät kuluivat ja unohdin koko asian. En yksinkertaisesti muistanut tapausta. Kunnes tänään, nimi viimein hyppäsi silmilleni ja palaset loksahtivat kohdalleen. Tiedän, kenestä on kyse.

Kyseinen henkilö oli luokkakaverini kuuden vuoden ajan. Kyseessä ei taaskaan ole mikään sydänystäväni tai paras kaverini, vain luokallani ollut hassu tapaus. Toinen luokkakaveri vajaan vuoden sisälle. Rivit harvenevat kovaa kyytiä.

Tuntuu jossain määrin oudolta. En oikein tiedä, mitä ajatella. Kyllähän sitä on kuullut, kuinka tietyn iän jälkeen vanhoja tuttuja löytyy paljon kuolinilmoituksista. Ei sen tämän iän pitäisi olla...

"Mä filmin kelasin, päiväkirjaa selasin taaksepäin. Naarmuja filmissä, roskia mun silmissä katselin ja näin. Kaikki näkyi hetken mun edessäin, suljin silmät uudelleen. Menneisyys on kuljettu, yhä silmät suljettuna mä meen. Lipuu hiljaa huomiseen tämä minun lautta. Kyydissään luulen unta näin olevan elämäin. Se lipuu hiljaa huomiseen, erehdysten kautta..."