En ilmeisesti osaa kirjoittaa useammin. Tuskinpa siitä suurta vahinkoa on...
Viikko tuntui menneen taas täysin ohitse. Työpäivät menivät yhdessä
hujauksessa (ilmeisen kiire viikko) ja muutoinkaan en mitään kovin
mainittavaa ole saanut aikaiseksi. Tai kyllä sittenkin; sain
ystävänpäivä kortit postiin ajoissa. Kirjoittaminen jäi viime tippaan
(kuten yleensä), mutta postilaatikkoon ne tänään päätyivät.
Tänään on virallisesti mummin syntymäpäivä, juhlintaa luvassa huomenna.
Toivottavasti juhlat sujuvat hyvin... Kyseinen ihminen on kuitenkin
juhlansa ansainnut.
Vielä muutama viikko töitä ennen hiihtolomaa. Tuskin maltan odottaa,
vaikkakin tiedän että jäljellä olevat viikot ovat kiireisiä. On ainakin
riittävästi tekemistä (ihan kuin sitä tuolla olisi liian vähän)...
Jotenkin tämä kirjoittaminen ei suju. Olen pitkin viikkoa yrittänyt
kirjoittaa vaikka mitä -muuallekin kuin tänne- mutta ei tunnu sujuvan.
Harmillista. Väkisin ei kannata yrittää, siitä ei tunnetusti tule kuin
huonoa jälkeä. Ehkä jonain päivänä taas osaan kirjoittaa järkeviä
lauseita. Siihen asti luvassa sekavaa soopaa.
Näin viime yönä harvinaisen sekavaa ja ahdistavaa unta. Kaikki ystäväni
olivat jotenkin liittoutuneet minua vastaan, tyyliin "ei me sun kanssa
leikitä". Heräsin jossain vaiheessa yötä aivan paniikissa.
Järjellisesti ja aamulla ajateltuna uni oli kaikkea muuta kuin
todenmukainen, mutta yöllistä paniikkia se ei lieventänyt. Olisin
halunnut soittaa muutamalle ihmiselle ja pyytää heitä vakuuttamaan,
että kaikki on oikeasti kunnossa. Jätin väliin, onneksi. Luultavasti
kukaan heistä ei olisi ilahtunut noin kolmen aikaan yöllä soitetuista
yli-hysteerisistä puheluista.
Kadehdin ihmisiä, jotka herätessään painajaisesta kykenevät toteamaan
kaiken olleen unta ja jatkamaan kaikessa rauhassa uniaan. Minä en kuulu
näihin ihmisiin, päinvastoin. Unistani ja reaktioistani herätessäni
niistä pahimmista unista saisi varmasti kuvattua ö-luokan
kauhuelokuvan.
Pitäisi siivota. Yhtään ei huvita, joten on suuri todennäköisyys, että
siirrän siivoamisen jollekin toiselle päivälle. Toisaalta, jos
siivoaisi nyt, tietyt asiat eivät enää ärsyttäisi. Saa nähdä...
Ehkä tässä oli kaikki tällä erää. Kiitos ja hei.
perjantai, 10. helmikuu 2006
Kommentit