Pohdiskelen usein samoja asioita uudelleen ja uudelleen. Niin myös tänään.

Kuulin muutaman irrallisen lauseen tuossa iltapäivällä. Aikani pohdittua (oman pääni sisällä) tajusin, että olin kuullut samasta asiasta vähemmän imartelevia kommentteja jo aiemminkin, mutta päättänyt olla välittämättä. Nyt alkoi uudelleen häiritsemään.

Toisen keskusteluun osallistuneen (henkilö A) kommenteista voisi päätellä, että minulle ei ole aikomustakaan mainita asiasta. Päinvastoin, yritti nopeasti vaihtaa puheenaihetta. En tiedä, kertoisiko hän minulle, jos kysyisin. Toinen henkilö (henkilö B) taas kertoisi (häneltä ne aiemmatkin kommentit silloin joskus tulivat), mutta olisiko se samanlainen versio kuin henkillöltä A? Asianomaiselta ei voi kysyä, sillä hän on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta.

...mistä johtuen, haluanko edes tietää? Jos en vielä tähän päivään mennessä ole kuullut asiasta henkilöltä A mitään, niin onko tarkoitus etten kuulisikaan? Ja jos on, niin onko jokin syy, miksi minun ei pitäisi tietää? Kuuluuko minun vain elää omien muistikuvien ja käsitysten mukaan ja olla välittämättä kommenteista? En tiedä, en. Mutta ompahan jotain muuta ajateltavaa muutamaksi päiväksi.

Hyvin tukkoinen olo. Pää tuntuu painavan noin kolme kertaa enemmän kuin normaalisti. Kipeäksi en tahdo tulla enkä oikeasti edes ehtisi. Sitten joskus myöhemmin, jos on pakko.

Eetu on ollut sangen hurmaava viime päivinä. Herra oli hoitopaikassa piirtänyt kuvan perheestään ja piirtänyt kuvaan myös minut. "Se on Sanna, tietysti!" Ihana. <3 Olin tänään mukana hakemassa poikia hoidosta ja tapasin yhden hoitotädeistä. "Ai sä olet se Sanna, josta Eetu puhuu koko ajan." Heh, kiitos. Lisäksi tänään selvisi, että Eetu haluaa joko Dobermannin (hmm?) tai "musta-valkoisen koiran" (Karjalankarhukoiran). Valaisevaa.

Mutta nyt nukkumaan. Tai ainakin yrittämään sitä. Onneksi nenäni ei sentään enää vihellä...

(Ja vastakkaisen sukupuolen käytöstä ei voi ymmärtää.)