- 7 päivää töitä jäljellä (tällä viikolla kaksi vapaata). Suunnitelmia 2.6. asti ja sitten ei mitään. Ei sitten yhtään mitään. Tässä vaiheessa alkaa olla entistä selvempää, että jatkosta on pudottu, joten olisi korkea aika tehdä suunnitelmia ensi syksylle. Hieman vituttaa (jossain vaiheessa luultavasti enemmänkin), mutten silti jaksaisi miettiä. Jossain vaiheessa vannoin, että jos en pääse opiskelemaan, niin en enää hae mutten myöskään tee enää alan töitä. En vain tiedä, mitä muutakaan. Toisaalta, ensi syksyyn on vielä hetki aikaa...

- Mennään huomenna arvon kollegoiden kanssa pitämään "palaveria" eli käytännössä grillailemaan ja leikkimään. Ok, leikkiminen ei innosta, seura (osittain, muutama taho kiristää hermojani) enemmänkin. Ja luvassa on muuten ensimmäinen kokeilu soijanakkien suhteen. Jänskää. =)

- Ihmiset ovat omituisia. Mitä kaikkea voikaan tehdä, jotta saisi oman edun toteutettua tai kuvion pidettyä kasassa? Ei voi käsittää...

- Puhelin edelleen ostamatta (pieni ikuisuusprojekti) ja tuo nykyinen lakkoilee hyvin aktiivisesti. Tällä hetkellä olen kahden mallin vaiheilla, pitäisi osata päättää. DNA:n myyjä teki myös tarjouksen kolmannesta vaihtoehdosta, mutta se oli suhteellisen ruma (ja minä ihan neiti). Lisäksi flirttailin kyseisen myyjän kanssa ihan riittävästi, joten en astu enää jalallanikaan siihen liikkeeseen. Hyvä Sanna, juuri näin...

- Torstai ja perjantai vapaita, luvassa vierailu ex-työpaikalle (etsitään teltta-kokoinen paita, heh), kosmetologi, kampaaja sekä viiniä ja hyvää seuraa. Tuskin maltan odottaa. Ja sitä ennen kaksi päivää töitä sekä ainakin yksi kokonainen lause, joka pitäisi muodostaa. Huoh.

- "Sannasta tulis tosi hyvä puputyttö." Kiitoksia työkaverille moisesta repliikistä. Juttuhan tottakai lähti taas vähän lapasesta, mutta koska todellinen laaduttomien juttujen taitaja ei ollut paikalla, joku kontrolli sentään säilyi.