Siltä ainakin tuntuu. Kaksi hyvin kireä-ilmapiiristä koulupäivää takana, kaksi jäljellä ennen joululoman alkua. Tuntuu, että pommi vain tikittää ja räjähdys on koko ajan lähempänä. Eikä sitä voi olla huomaamatta. Puolta en asian suhteen tahdo enkä aio valita, en missään tapauksessa. Paljon parempaa yrittää olla mahdollisimaan neutraali tapaus tässä sopassa. Saa sitten nähdä, onko luvassa puolten valintaa ja jos on, niin missä vaiheessa...

Kuluneet kaksi päivää ovat myös olleet sangen levottomia. Itse (enkä ole edes ainut) olen keskittynyt kaksi päivää täysin epäolennaiseen, kuten käymään keskusteluja (suullisesti ja paperilla) kaikkea muuta kuin käsiteltävästä asiasta, ruokailemaan tunneilla, askartelemaan, leikkimään olkipossulla ja niin edelleen. Aktiivinen opiskelija. Kyllä vain. Yllättäen en muista juuri mitään olennaista, mitä tunneilla olisi kahden päivän aikana käsitelty.

Myös oma kilahtamispiste tuntuu lähestyvän. Totesin eilen, että olen kuin viulu, jonka kielet on viritetty aivan liian kireälle. Kai tuo "yleinen tilanne" vaikuttaa, mutta taatusti myös eräs ihminen. Ihan oikeasti, ajattelin että kun on kolme viikkoa harjoittelussa eikä tarvitse tiettyä ihmistä nähdä, niin ne neljä päivää kestän varmasti ilman suurempia ongelmia. Toisin kävi. Kestin eilen siihen asti, että kyseinen ihminen avasi suunsa (eikä siihen kovin kauaa mennyt). Tämän jälkeen olen hyvin monta kertaa kiristellyt hampaitani ja mutissut, etten kestä. Aikuisia ihmisiä tässä ollaan (tai ainakin yritetään, mutta kaikkien kanssa vain ei voi tulla toimeen ja kaikkia vain ei voi sietää. Kaiken lisäksi pitäisi suunnitella ja tehdä jotain yhdessä vielä tämän viikon aikana. Sanoin tänään suoraan, etten tahdo tehdä mitään. Ko.henkilö otti jutun mitä ilmeisemmin vitsinä (ylläri), mutta minä olin tosissani.

Lisäksi omat varoituskellot soivat pään sisällä välillä turhankin paljon. Toinen kelloista alkoi soimaan vasta tänään eikä vaikene. En tiedä, olenko tehnyt jotain "väärää". Omasta mielestäni en. Ehkä asia minulle selviää jossain vaiheessa. Toinen varoituskello taas on soinut jo jonkin aikaa, mutta se sentään vaikenee välillä hyvinkin pitkäksi aikaa. Toivon tämänkin varoituskellon soivan turhaan.

Muuta mainittavaa... Harjoittelu sujui hyvin ja jäin vähän kaipailemaankin niitä ihmisiä. Sain positiivista palautetta sekä söpön läksiäislahjan. Nyt pitäisi enää hoitaa kaikki harjoittelun kirjalliset työt perjantaihin mennessä. Myös seuraava harjoittelupaikka näyttäisi löytyneen, samoin kuin paikka tammikuulle. Oikein hyvä.

Perjantain pikkujoulut olivat oikein mukavat, oli kivaa nähdä (tiettyjä) ihmisiä muutaman viikon tauon jälkeen. Ruoka oli erinomaista, samoin seura ja ruoan jälkeiset jatkot pienellä porukalla olivat rattoisat. Tutustuin mm. aivan mahtavaan lautapeliin, se vain oli niiiiin hyvä! Muut lähtivät puolilta öin baariin ja minä tallustin kotiin. Olin niin nuhainen ja muutenkin tukossa-tukossa, etten katsonut viisaaksi lähteä baariin. Näin jälkikäteen ajateltuna taisi olla hyvä päätös...

Olen viime aikoina syönyt paljon jäätelöä, näin vuodenaikaan sopivasti. Lisäksi olen katsellut kohtalaisen paljon Viva La Bamia ja Jackassia MTV:lta. Melkein mietityttää oma ikä ja sukupuoli, normaalisti kun kyseisiä ohjelmia taitavat eniten katsoa teini-ikäiset pojat.

Aika on mennyt hurjan nopeasti. Jouluun on enää oikeasti ihan hetki... Ensi viikolla lomailua, siivousta, etätehtäviä (pah) ja jouluostoksia. Kettu kuittaa.