Ajattelin joskus aamupäivällä, että pitäisi kirjoittaa. Tällä hetkellä vaan tuntuu tyhmältä vuodattaa muutaman viime yön unien käsittämättömyyttä...

Olen rikkonut tänään varmasti jonkin ennätyksen uutisten seuraamisessa. Televisio on edelleen auki ja taatusti joku kanava vielä yhdet ylimääräiset uutiset tarjoaa.

Itse olen kuvitellut, että jossain vaiheessa Suomessakin jotain vastaavaa tapahtuu (valitettavasti). Jotenkin sitä vain on tuudittautunut, että ei vielä, joskus tulevaisuudessa ja niin edelleen. Näin asia ei mennyt. Suomea on pidetty verrattain turvallisena paikkana, mutta tämän päivän tapahtumat ovat taatusti lyöneet oman, pysyvän leimansa.

Hieman ihmetyttää se, että päivällä joku psykologi oli sitä mieltä, että asiasta ei tulisi keskustella lasten kanssa eikä aihetta tulisi näin ollen huomioida kouluissakaan. Mielestäni asiasta tulee vain pahempi "mörkö", jos tapahtumista vaietaan ja aletaan hyssytellä. Tapahtumista kun kuitenkin tullaan puhumaan sekä median että tavallisten ihmisten toimesta vielä paljon.

Hämmentynyt olo, kuten taatusti hyvin monella muullakin ihmisellä tällä hetkellä. Eipä voi oikein muuta, kuin toivoa voimia kyseisen koulun oppilaille, henkilökunnalla ja läheisille sekä tietysti menehtyneiden omaisille. Tämä on taas niitä päiviä, kun toivoisi osaavansa kertoa omille tärkeille ihmisille, kuinka paljon heistä välittääkään.