Kirjoitin vain puolet niistä töistä kasaan, mitkä pitäisi palauttaa huomenna. Tosin epäilin jo päivällä, etten saa sitä suurempaa tehtävää kasaan määräaikaan mennessä (ylläri, ylläri). Ja jos jotain positiivista yritetään löytää, niin yksi osa etätehtävistä tehty, toinen osa ladattu jo koneelle.

En vain jaksa enää tässä vaiheessa keskittää energiaa tehtäviin. Huomenna viimeinen koulupäivä ennen lomaa ja sitten voi ottaa rennosti. Niin, ja tehdä ne etätehtävät ja hoitaa sen havainnointi-tehtävän valmiiksi. Mutta ei huomiselle. Olen pahis.

Mitä muuta mahtui tähän päivään? Taas askartelua, epämääräisiä juttuja, säheltämistä, kävely koulusta kotiin (en tosin ollut vapaaehtoinen), avautumiskeskustelu ja tehtävien kanssa tuskailua. Huh. Taas levoton päivä. Käymistila edelleen päällä, joskin tänään ei lukujärjestyksen puitteissa sitä niin selvästi huomannut. Lisäksi jo edellisestä vuodatuksesta tuttu henkilö kiristää pinnaani edelleen. Kaiken lisäksi eilinen kommenttini siitä, etten tahdo tehdä mitään oli otettu tosissaan. En siis tee huomenna mitään. Ei sillä, en minä olisi rumpuja tai kitaraa missään tapauksessa suostunutkaan soittamaan. Ei kenenkään korvat olisi sitä kestäneet.

Kuulin nyt kuitenkin toiselta henkilöltä asiasta keskustellessamme, että olisin voinut asian ilmaista kauniimminkin. Voi olla, mutten todellakaan jaksa miettiä sitä. Huomautin sitä paitsi, että olisin voinut sanoa myös paljon pahemmin. En halua kehittää tästä mitään valtavaa taistelua ennen joululomalle lähtöä, mutta en myöskään jaksa leikkiä mukavaa. Yritän siis käyttäytyä huomisen mahdollisimman neutraalisti.

Toinen varoituskelloista hiljeni ja hyvä niin. Toinen valitettavasti soi aina välillä ja tänään olen taas sitäkn soittoa kuunnellut. Toisaalta omaakin käyttäytymistä voisi miettiä, mutta kun ei tiedä niin on vähän vaikeaa. Katsellaan.

Päivän biisi on Robotti Ruttusen lisäksi ehdottomast Zen Cafèn "Laiska, tyhmä ja saamaton". Siltä ainakin tuntuu.

Nyt Aliaksen pariin.