Tänään on ollut niin tyypillinen maanantai-päivä. Olen siis iloinen, että tämä päivä on kohta ohi. Maanantait pitäisi kieltää.

Töissä oli karua. Yksi suuri syy oli se, että olin nukkunut aivan liian vähän ja nähnyt taas niin laaduttomia ja tyhmiä unia, että olin silmät puoli ummessa koko päivän. Toinen syy oli se, että joistakin muistakin ihmisistä (esimerkiksi oppilaista) näkee, että maanantai vaikuttaa omituisilla tavoilla. Toivottavasti huominen päivä sujuu paremmin, muuten ei oikeasti jaksa. Tänäänkin teki jo tiukkaa...

Makasin töiden jälkeen varmaan kolme tuntia tuijottaen televisiota. Jos pitäisi kertoa, mitä katsoin, en osaisi. Vajoilen liian useasti ihme kuoppiin. Mielenkiinto tehdä mitään on tänään hyvin vähissä. Ehkä olen vain väsynyt...

Jaanalle sellaisia terveisiä, että toiset menevät syntymäpäivänsä jälkeisenä päivänä töihin...joten voi olla, että ainakin virallisena päivänä juhliminen jää vähän vähille. Varsinkin, kun huonolla tuurilla olen sekä päivän että illan töissä. Äiti tosin lupasi (tai uhkasi) jossain vaiheessa tulevansa ja järjestävänsä syntymäpäiväni "lastenjuhla"-teemalla. *hieman kauhistunut ilme* Eikä kuulemma haittaa, vaikka minä olisinkin töissä. Muut voivat kuulemma juhlia. Jotenkin en ideasta innostunut. Voi olla, että juhliminen jää taas uuteen vuoteen. Tai sitten tänä vuonna väliin. Ei tämä kai niin ihmeellinen ikä ole...

Puhuin Eetun kanssa puhelimessa. He olivat olleet katsomassa eilen jouluavajaisia. "Pukki!" eli joulupukki oli nähty. "PAM!" merkitsi ilotulitusraketteja. Mahtavaa. Lisäksi monta muuta sanaa, jotka tulivat hyvin nopeasti, eli kummitäti (tuttavallisesti pummi) ei kaikkea aivan ymmärtänyt. Pienten ihmisten puhetta on välillä helpompi ymmärtää kasvotusten kuin puhelimessa.

Täydelliset Naiset alkaa. Voisi kömpiä katsomaan sitä.

On hieman...alakuloinen olo.