Kuten jo eilen vuodatinkin, ääni on ollut enemmän tai vähemmän kadoksissa koko viikon. Eilen illalla jouduin kuitenkin havaitsemaan, ettei se pelkästään riitä. Hengittäminen alkoi jossain vaiheessa iltaa nimittäin tuntua turhan vaivalloiselta, varsinkin kunnolla hengittäminen. Pohdin hetken eri vaihtoehtoja ja lopulta potkin itseni suihkuun. Kuumaa vettä ja paljon, joten vessani muistutti lähinnä höyryhuonetta. Helpotti hetkeksi.

Valitettavasti hetki ei kestänyt koko iltaa. Jossain vaiheessa Nukku-Matti alkoi lapioida soraa ihan urakalla, mikä tarkoitti sitä, että oli paljon vaikeampi keskittyä ajattelemaan omaa hengitystään. Tämä taas aiheutti hienoisia itkupotkuraivareita, jotka taas omalta osaltaan eivät yhtään helpottaneet oloa. Piiri pieni pyörii...

Tein ennen nukahtamista itseni kanssa sopimuksen siitä, että mikäli olo ei aamuun mennessä kohennu, raahaan itseni lääkäriin. Aamulla harrastin taas vessan höyryttämistä, minkä ansiosta selvisin töihin asti. Kerroin kyllä heti aluksi, että tuskin tulen koko päivää olemaan paikalla, jollei olo parannu.

Ei parantunut. Sinnittelin ensimmäiset tunnit (jälleen kerran oli helpompaa hoitaa sovitut hommat kuin etsiä joku, joka olisi voinut paikkailla...) ja jossain vaiheessa olotilani tuli puheeksi muutaman (mahtavan) työkaverin kanssa. Suuri kiitos sympatiasta (tajuaa taas, kuinka ihania jotkut ovatkin) sekä yhdelle vielä isompi kiitos "kiekon" lainasta. Ilman tuota lainausta olo olisi luultavasti ollut vielä heikompi...

Totesin kuitenkin hyvin pian, että olisi viisainta raahata itsensä sinne lääkäriin, ennen kuin viikonloppu alkaa. Lähdin jo aamupäivällä pois töistä ja raahauduin tänne hankkiakseni ajan, joka tosin meni vasta reilusti iltapäivän puolelle.

Poskionteloissa ei ollut mitään (vaikka pelkäsinkin), keuhkoissa ei kuulu mitään ylimääräistä ja korvatkin olivat ok. Ainut, mistä löytyi jotain olivat kurkku (miten tämä ei yllätä yhtään, vaikka kurkku ei tosin ole edes kipeä) ja nenä. Lopputulos: antihistamiinia, nenäsuihketta ja lähete korvalääkärille (just juu). Katsellaan...

Lääkäri oli muuten tosi mukava tapaus. Hehkutan nyt tästä, mutta kun kokemuksia on vähemmän hyvistäkin. Kyseinen nainen oli erittäin ystävällinen ja rento tapaus. Ilmeeni kuulemma paljasti, etten erityisemmin pidä korviin katsomisesta. Siis tuo tuli siinä vaiheessa, kun lääkäri kertoi aikovansa katsoa myös korvat. Totta. Tuo vain kuulosti lääkärin kommenttina aika huvittavalta.

Olen juonut litrakaupalla teetä, harrastanut höyrytystä (eli kuumia suihkuja) ja yrittänyt välttää tietynlaista hengittämistä. Ei oikein kiva olo. Pitäisi yrittää selviytyä nukkumaan, ennen kuin olen yhtä väsynyt kuin eilen. Taidan tosin olla jo, ainakaan en enää osaa suhtautua asioihin järkevästi... Ihan kuin joskus osaisin. Mietin juuri, että voisiko kyynelten valumisesta syyttää vaikkapa oikein neitimäisesti hormoneja? Tuskin. Mutta eivät ne muut syyt ole yhtään sen parempia... Itkeminen ei nyt ainakaan helpota oloa.

"Kaupungilla tuulee, niin se pilkkaa taas, yö niitä jotka jäivät valvomaan. Muistojensa roskalaatikoita tutkien..."