Joskus raivostuttaa niin, että silmissä näkyy mustia pisteitä. Tänään. Tiedän, että osaan olla vaikea ihminen, mutta enpä taida olla ainut.

Erään henkilön käytös on tässä pari päivää ollut hyvin vaihtelevaa ja tänään sitten kyseinen herra päätti muuttaa käyttäytymistään parin tunnin välein. Vituttaa. Vois päättää, että miten käyttäytyy ja pysyä sitten siinä eikä olla tuollainen saakelin tuuliviiri. Vaikka sitä ei kysytäkään, niin mun hermot ei kestä. (Ei ne kestä muutenkaan.)

Hieman pinna kireällä. Lisäksi olen täysin tukossa -flunssa. Pää on ihan liian painava ja sitä särkee jatkuvasti. Kuume ei vahingossakaan ole noussut, oman mittarin mukaan laskenut vain... Kuviosta puuttuu enää se 39 asteen kuume sekä vatsatauti (näiden yhdistelmiä on liikkeellä). Kiitos ei.

Vähän muutoksien viikko. Yksi oppilas lähti, toinen uusi tuli ja kolmatta ruvetaan siirtämään. Uuden tilanne vähän huolestuttaa ja ensi viikon siirros myös. Jos on alkanut mennä hyvin, niin kuinka pahaan takapakkiin pitääkään varautua? Huhujen mukaan myös työt saattaisivat jatkua, mikä voisi olla mukavaa. Ok, tietyt asiat vähän häiritsevät (ihme säätöä ihan selkeissä jutuissa), mutta kyllä tuolla pääasiassa viihdyn.

(Sanon viihtyväni ja kuitenkin murahtelen tuosta jutusta. En osaa suhtautua ja tietyt asiat häiritsevät liian paljon. Olenkin viime päivinä pohtinut paljon kysymystä miksi?)

Oon käynyt melkein joka päivä pianistelemassa. Tänään oma mielentila ei ollut aluksi ollut paras mahdollinen (tuntui että sormet olisivat vain liimaantuneet yhteen ja koskaan en olisi kuullutkaan nuoteista), mutta soittaminen kummasti rauhoitti. Outoa.

Olen parina päivänä törmäillyt muutamaan entiseen oppilaaseeni. Oi, ne ovat niin ihania, herra H. varsinkin. Hauskinta on se, että monessa lauseessa tuli selville, että ne söpöläiset ovat oikeasti tykänneet musta! <3 Ihania. Toivottavasti muistavat joskus käyttäytyäkin...

Tekis mieli mennä vain nukkumaan ja olla ajattelematta mitään. Ihan kuin osaisinkin...